Kaksi kolmesta afrikkalaistaustaisesta henkilöstä on kokenut syrjintää koulutuksessa, ilmenee tuoreesta yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksestä.
Vastaajien mukaan rasismia ilmenee sekä muiden opiskelijoiden että koulun henkilökunnan taholta. Syrjintäkokemuksia on kaikilta koulutusasteilta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutasolle. Lähes viidennes vastaajista oli kokenut syrjintää ennen kouluikää jo varhaiskasvatuksessa.
Eniten syrjintää on koettu vuorovaikutustilanteissa muiden oppilaiden kanssa. Syrjintä ilmenee esimerkiksi rasistisena huuteluna ja osaamisen aliarviointina. Syrjintäkokemukset ovat usein myös sanatonta toimintaa kuten ryhmästä ulossulkemista.
Rasismiin ei puututa tai sitä ei tunnisteta
Selvityksessä ilmenee usean vastaajan kokevan, että koulun henkilökunta ei ole puuttunut rasistiseen käytökseen riittävällä vakavuudella.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu muistuttaa selvityksessä, että vastuu turvallisesta oppimisympäristöstä on oppilaitoksella ja koulutuksen järjestäjällä. Yksi syy puuttumattomuuteen voi olla se, että opettajilla ei ole riittävää osaamista tunnistaa rasistista käytöstä ja puuttua siihen. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan oppilaitoksissa pitäisi olla tämän vuoksi selkeät prosessit yhteyshenkilöineen rasistiseen häirintään ja syrjintään puuttumiseen.
– Oppilaitoksiin tarvitaan laadukkaiden toiminnallisten yhdenvertaisuussuunnitelmien lisäksi antirasistista ja syrjinnänvastaista kasvatustyötä, sillä vastuu turvallisesta oppimisympäristöstä on oppilaitoksella ja koulutuksen järjestäjällä. Rasismin- ja syrjinnänvastainen kasvatustyö tulisi saada osaksi opettajien tutkinto-opiskelua ja täydennyskoulutusta, vs. yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen katsoo selvityksessä.
Osaamista aliarvioidaan
Kyselyn perusteella syrjintäkokemuksia on etenkin suomen kielen opetuksessa ja opinto-ohjauksessa. Vastauksissa ilmenee, että rodullistaminen ja stereotypisointi opiskelijoiden ihonvärin tai etnisyyden perusteella vaikuttavat esimerkiksi opinto-ohjaukseen ja arviointiin. Osa vastaajista kokee, että heidän osaamistaan ja koulumenestystään on aliarvioitu heidän etnisen taustansa vuoksi.
Vastaajat myös kokevat, että heidän suomen kielen taitoaan on aliarvioitu heidän ihonvärinsä vuoksi, vaikka vastaajien äidinkielenä olisikin suomi.
Samassa selvityksessä ilmenee, että vastaavanlaisia syrjintäkokemuksia on myös työelämästä. Miltei kaksi kolmesta kertoo kokeneensa työelämässä syrjintää. Vastaajat kokevat syrjintää varsinkin rekrytoinnissa ja kohtelussa työpaikalla. Vastaajat kokevat myös, että koulutustaustasta ja työstä suoriutumisesta huolimatta työuralla eteneminen saattaa olla vaikeampaa ja hitaampaa. Syrjintä tulee vastausten mukaan esiin myös palkkauksessa ja muissa työsuhteeseen liittyvissä eduissa.
Syrjintäilmoitusten ei uskota johtavan mihinkään
Yli puolet vastaajista ei ilmoita kokemastaan syrjinnästä millekään viralliselle taholle. Yleisin syy syrjintäkokemusten ilmoittamatta jättämiselle on se, että ilmoittamisen ei luoteta johtavan mihinkään.
– Suomalaisella yhteiskunnalla, myös meillä viranomaisilla, on tärkeä tehtävä viestittää, että teemme kaikkemme syrjintään ja rasismiin puuttumiseksi. Ensiksi voisimme tunnustaa ongelman olemassaolon ja kuunnella paremmin rasismia kokeneita, vs. yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen sanoo tiedotteessa.
Selvitys perustuu syksyllä 2019 verkkokyselynä kerättyihin vastauksiin. Verkkokysely oli suunnattu henkilöille, jotka identifioituivat afrikkalaistaustaisiksi. Kysely joutui laajamittaisen verkkohäirinnän kohteeksi, minkä vuoksi epävalidit vastaukset on karsittu pois.
Verkkokyselyyn saatiin 286 validia vastausta ja haastatteluja tehtiin 11 kappaletta.