Kymppitonnien kultahipun löytänyt Ami uskoo kohtaavansa vielä sen 'oikean' kultansa: "Ei se mikään tyttömagneetti ole"

Telilän mukaan ajatus oman kullan etsimisestä julkisuuden myötä lähti sivulauseesta Tyrvään Sanomille.

– Minä sivulauseeseen pistin, että nyt olisi matkustajan paikka neitokaiselle vapaana. Ajattelin, että jos joku saattuisi sen kuitenkin lukemaan, paljastaa kesken kullankaivuun Inarista tavoitettu Telilä.

Telilä nousi lehtien palstoille viime viikolla hänen löydettyään 167,4 grammaa painavan kultahipun, joka on Suomen seitsemänneksi suurin hippu kautta aikojen. Sen arvoksi on arvioitu useita kymmeniä tuhansia euroja.

– Jos haluaisin löytää vielä suuremman kultahipun, minun pitää muuttaa seulaani isommaksi. Isommat ovat menneet nyt ylitse. Tämä löytämäni hippu on suurin, mikä siihen jää.

– Pääosa tuloistani tulee kultapölystä, paljastaa Telilä.

Kullankaivaja jälleen poikamies

Telilän mukaan kullankaivuu Lemmenjoella on aiheuttanut myös hänen elämänsä suurimmat murheet. Kulta on vienyt Telilältä kaksi omaakin 'kultaa'.

– Täytyy myöntää, että tämä Lappi on ollut suurin kompastuskivi: kullalla on hintansa! Vaikka työ on kuraista ja raskasta, kyllä se löytämisen ilo palkitsee, toteaa Telilä, joka ei tunnu katuvan kullankaivuun maksamaa hintaa.

Telilästä tuli alkuvuodesta jälleen vapaa poikamies viisi vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Kullankaivajalla on takanaan kaksi liittoa ja kaksi katrasta lapsia.

– Kerran olen mennyt naimisiin ja se tapahtui täällä Lemmenjoen tunturilla. Vihkisormus oli taottu itse löytämästäni kullasta ja onhan kullasta tehty myös useita riipuksia, paljastaa romanttisen kosinnan aikoinaan polvillaan tehnyt Telilä.

Lappi on lumonnut maisemillaan

Lemmenjoelta ei löydy yhtään itsenäistä naiskaivajaa. Osa naisista kaivaa miehensä rinnalla kultaa, kun taas toiset puolisot eivät käy ollenkaan Inarissa.

– Olen kokenut, että kohdallani parisuhteessa rytmitys on muodostunut ongelmaksi, kun kesällä olen neljä kuukautta töissä aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Tätä jatkuu lokakuun alkuun saakka, talvet olen puolestaan vapaalla.

– Voi olla, että tämä kaivuu loppuu jo muutamien vuosien kuluttua, kun kaivoslaki kieltää konekaivuun. Täytyy sitten etsiä uusi elämä.

Telilä ei aio tulevaisuudessakaan jättää kullankaivuuta eikä Lappia ja sen kauniita tunturiylänköjä rotkoineen.

–  Kyllä minä tänne aion tulla välillä lapiolla kaivamaan, mutta en enää neljäksi kuukaudeksi, lupailee Telilä.

Kultahippu ei ole tyttömagneetti

Tenilä toteaa lakonisesti, että kultahippu ei ole ollut mikään tyttömagneetti.

– En minä ainakaan usko, että se olisi mikään tyttömagneetti ja jos ihminen on kullan perässä, sehän on vain rahan perässä. Se on mielestäni ihan väärä peruste, silloin on kiinnostunut vain siitä kiiltävästä kullasta eikä siitä toisesta kullasta, veistelee Telilä.

Telilä ei suostu paljastamaan sitä, onko moottoripyöräreissulle vielä tullut tarjokkaita.

– En ole ennen moottoripyöräillyt Euroopassa. Nyt kun olen vapaa lähtemään, sain ajatuksen, että kullankaivuun loputtua tältä syksyltä lähtisinkin muutamaksi viikoksi Etelä-Eurooppaan eli Italian, Ranskan ja Espanjan kautta vielä Portugaliin. 

Telilä ei suostu kehumaan itseään vaan sanoo olevansa ihan tavallinen 'Pulliainen'.

 – Ei kai kukaan rupea itseään kehumaan. Kai minulla on sydänkin ihan paikallaan ja kyllä minä osaan myös ruokaa laittaa.

– En osaa sanoa, olenko huomaavainen, sillä kun keskityn kullankaivuuseen en ole mikään herrasmies. Etelässä asustelen maatalossa, jota itse korjailen. Talvisin harrastan jääkiipeilyä ja lenkkeilyä, lisää Telilä.

Telilän mukaan matkakumppanille ei ole mitään muita vaatimuksia kuin se, että rinnassa pamppailee hyvä sydän.

– Ei minulla mitään muuta toivetta ole kuin se, että ihmisellä on hyvä sydän. Kuka nyt pahan ihmisen kanssa haluaisi olla?

– Nyt on aika nauttia elämästä. Kyllä rakkaus on ikuista, mutta se täytyy etsiä kuten kultahipputkin, päättää Telilä rauhalliseen tapaansa.