Yöllä parvekkeelta kuuluva rapina voisi pelästyttää monet yksinasuvat rouvat. Mutta kouvolalainen Oili Laukkarinen arvasi, kuka on kyseessä.
Aamukuudelta Laukkarinen meni katsomaan ja siellä se nökötti, kukkaruukussa mullan päällä, unten mailla.
– Se oli minulle jo tutuksi tullut liito-orava, joka oli vieraillut parvekkeellani jo päiviä aiemmin. En tiedä, mistä se pääsee parvekkeelle, sillä parvekelasit ovat kiinni. Ehkä se pääsee lasien alta tulemaan, tai sitten katon kautta jostain pienestä putkesta, Laukkarinen kertoo MTV Uutisille.
Laukkarisen parvekkeeseen mieltynyt liito-orava on ollut puheenaiheena talossa jo aiemmin. Kukaan muu ei ole sellaista koskaan nähnyt, eikä kyseinen yksilö kelpuuta muiden parvekkeita. Laukkarinen uskoo, että se on kotoisin läheisistä haapapuista.
– Niin pieni se on, olisiko poikanen vielä. Ruokkimaan en sitä ryhdy, vaan yritän saada sen aina yöksi pois. Kyllä sen pitää itse luonnosta ruoka löytää ja syödä, Laukkarinen sanoo.
Sen sijaan päiväsaikaan rouvaa ei haittaa, että liito-orava lepäilee parvekkeen viltillä tai kukkapurkissa.
– Nätisti se osaa olla, mitä nyt oli kanervissa myllännyt ja pajunoksat kaatanut. Mutta vain yhden pienen papanakasan olen löytänyt, eli ei se juurikaan ole edes kakkinut.
Eläimistä pitävä Laukkarinen katselee mielellään lintuja ja oravia mökillään, mutta omaa lemmikkiä ei hänellä ole.
– Kyllä tällaisen yksinelävän olisi vaikea sellaisesta huolta pitää. Siksi tätä liito-oravaa on niin ihana katsella.
Pikkuisesta vierailijasta eilen ensimmäisenä kirjoittanut Kouvolan Sanomat haastatteli Luontoselvitys Kotkansiiven luontokartoittaja Petri Parkkoa, joka arvelee lehdessä liito-oravan nuoreksi yksilöksi, joka on joutunut jättämään kotipesänsä.
Parkon mukaan Kouvolassa on runsas liito-oravakanta.
— Jos kulkuyhteydet häviävät, samalla häviää liito-oravakin. Se tarvitsee haapaa ruuakseen ja suojakuusia, sanoo Parkko Kouvolan Sanomissa.
Kouvolan kaupungin metsätalousinsinöörin Kirsi Hokkasen mukaan kaupungilla on jo totuttu liito-oraviin.
— Liito-oravien kanssa toimiminen on rutiinia, sillä olemme kohdanneet niitä jo vuosien ajan, hän sanoo Kouvolan Sanomissa.