Kuolinapu voisi vähentää itsemurhia?

Kuolinapulailla voidaan nimenomaan vähentää itsemurhia, sanoo asiaa ajavan Exitus ry:n puheenjohtaja Jaakko Ojanne. Myös kuolinapuklinikat pitävät itsemurhien ehkäisyä tärkeänä osana työtään.

– Itsemurha ja kuolinapu sotketaan toisiinsa, Jaakko Ojanne huokaa.

Ojanne vertaa itsemurhaa hätäuloskäyntiin tilanteessa, jossa parantumattomasti sairas ihminen kokee elämästään tulleen sietämätöntä.

– Jos hätäuloskäynti on olemassa, siitä mennään niin kauan kuin se on auki, Ojanne toteaa.

– Jos kuolinapua ei lain mukaan saa, ja ihminen saa vakavan diagnoosin, on vaihtoehtoja kaksi. Joko matkustat Sveitsiin saamaan kuolinapua tai alat käyttäytyä itsetuhoisesti.

Hän toteaa itsekin mieluummin päättävänsä päivänsä, kun siihen vielä pystyisi, jos vaihtoehtona olisi hidas, tuskallinen ja väistämätön kuolema muutaman vuoden sisällä.

– Ei tarvita edes köyttä tai asetta, vaan aletaan esimerkiksi ryypätä tai kaahata, ja siinä sivussa vaarannetaan muita, Ojanne varoittaa.

– Jos taas tiedettäisiin, että on avun saamisen mahdollisuus, elettäisiin pidemmälle. Jaksettaisiin katsoa vielä huomiseen.

Itsemurha vai kuolinapu?

Myös kuolinapuklinikka Dignitas Sveitsissä pitää itsemurhien vähentämistä yhtenä päätehtävistään.

– Onko arvokkaampaa pakottaa ihmiset hyppäämään silloilta tai junien eteen sen sijaan, että annettaisiin heille mahdollisuus riskittömään, kivuttomaan, itse määrättyyn loppuun läheistensä läsnä ollessa, haastaa Dignitasta edustava Silvan Luley.

Ojanne huomauttaa, että kuolinapupotilaat eivät voi välttämättä vain tehdä itsemurhaa.

– Kun tämä laki kuolinavusta tulee, on ilmeistä, että itsemurhia tullaan tekemään edelleenkin. Sellainen ihminen, joka aikoo itsemurhan tehdä, tekee sen itse.

– Kuolinaputilanteessa hän ei siihen pysty. Ihmisen fyysinen toimintakyky on rajoittunut ja tulee rajoittumaan edelleen, aiheuttaen fyysistä kärsimystä. Hän pystyisi vain nielemään lääkkeet, jos joku ne soisi antaa.

Ojanne toteaa myös, että itsemurha voi mennä pieleen ja aiheuttaa lisää kärsimystä. Hän tietää mistä puhuu, sillä hänen oma veljensä päätyi 1970-luvulla tekemään itsemurhan ampumalla itseään päähän.

– Häntä yritettiin elvyttää seitsemän tuntia. Olen hyvin onnellinen loppujen lopuksi, ettei siinä onnistuttu, Ojanne toteaa ja muistuttaa, ettei ihmiselle kasva uusia aivoja.

– Se ei olisi ollut varsinaista elämistä enää.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat