Kuolinapulailla voidaan nimenomaan vähentää itsemurhia, sanoo asiaa ajavan Exitus ry:n puheenjohtaja Jaakko Ojanne. Myös kuolinapuklinikat pitävät itsemurhien ehkäisyä tärkeänä osana työtään.
– Itsemurha ja kuolinapu sotketaan toisiinsa, Jaakko Ojanne huokaa.
Ojanne vertaa itsemurhaa hätäuloskäyntiin tilanteessa, jossa parantumattomasti sairas ihminen kokee elämästään tulleen sietämätöntä.
– Jos hätäuloskäynti on olemassa, siitä mennään niin kauan kuin se on auki, Ojanne toteaa.
– Jos kuolinapua ei lain mukaan saa, ja ihminen saa vakavan diagnoosin, on vaihtoehtoja kaksi. Joko matkustat Sveitsiin saamaan kuolinapua tai alat käyttäytyä itsetuhoisesti.
Hän toteaa itsekin mieluummin päättävänsä päivänsä, kun siihen vielä pystyisi, jos vaihtoehtona olisi hidas, tuskallinen ja väistämätön kuolema muutaman vuoden sisällä.
– Ei tarvita edes köyttä tai asetta, vaan aletaan esimerkiksi ryypätä tai kaahata, ja siinä sivussa vaarannetaan muita, Ojanne varoittaa.
– Jos taas tiedettäisiin, että on avun saamisen mahdollisuus, elettäisiin pidemmälle. Jaksettaisiin katsoa vielä huomiseen.
Itsemurha vai kuolinapu?
Myös kuolinapuklinikka Dignitas Sveitsissä pitää itsemurhien vähentämistä yhtenä päätehtävistään.
– Onko arvokkaampaa pakottaa ihmiset hyppäämään silloilta tai junien eteen sen sijaan, että annettaisiin heille mahdollisuus riskittömään, kivuttomaan, itse määrättyyn loppuun läheistensä läsnä ollessa, haastaa Dignitasta edustava Silvan Luley.
Ojanne huomauttaa, että kuolinapupotilaat eivät voi välttämättä vain tehdä itsemurhaa.
