Vuonna 2014 voimaan tulleen oppilas- ja opiskelijahuoltolain tarkoitus oli hyvä, mutta todellisuus yllätti. Opiskeluhuoltolain arvioitiin vähentävän lastensuojelun sijoituksia ja tuovan säästöjä. Sijoitukset ovat kuitenkin kasvussa ja kustannukset paisuvat. Myös lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut rajussa kasvussa.
– Tavoitteet olivat, että vuositasolla lastensuojelussa tarvitsisi tehdä noin 9000 palvelutarpeen arviointia vähemmän. Ja sillä arveltiin syntyvän säästöä. Lisäksi vähentyneistä avohuollon asiakkuuksista tavoiteltiin 18-94 miljoonan euron säästöä lastensuojelun kustannuksista, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Miten kävi?
– Palvelutarpeen arviointien määrä on noin 7000 enemmän vuonna 2019 kuin vuonna 2015. Ja lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet yli 200 miljoonaa euroa. Ja kun katsoo lasten ja nuorisopsykiatrian tilannetta, niin sairaanhoitopiireistä viestitetään vahvasti lähetemäärän kasvusta.
– Lisäksi niiden lasten määrä, joista lastensuojeluilmoitus tehtiin, kasvoi 16 700:lla vuodesta 2015 vuoteen 2019.
"Sitten kun näitä lasten mielenterveyden häiriöitä pitäisi ryhtyä hoitamaan, niin siinä tulevat ne ongelmat"
Asiantuntijan mukaan palvelujärjestelmässä vallitsee haitallinen poislähettämisen kulttuuri.
– Suhtaudun varauksella sen tyyppisiin palvelurakenteisiin, jossa on vahva ennaltaehkäisy ja edelleen ohjaamisen velvoite, mutta ei kuitenkaan ole velvollisuutta hoitaa ilmenneitä lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöitä. Suomessa on poislähettämisen kulttuuri.
– Meillä on paljon ennaltaehkäisyä, tehdään valtavasti arviointeja lapsista, mutta sitten kun näitä lasten mielenterveyden häiriöitä pitäisi ryhtyä hoitamaan, niin siinä tulevat ne ongelmat: pitkät jonot, vakavia palvelupuutteita ja suoranaisesti ei saada hoitoa.
"Näen huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin vakavia uhkia"
Miltä näyttää uusi sote-uudistuksen myötä tuleva oppilashuolto?
– Siinä ehdotetaan, että kuraattori- ja psykologipalvelut siirtyisivät osaksi sote-maakunnan palveluja. Itse näen sen mahdollisuutena parantaa lasten mielenterveyspalvelujen hoitojärjestelmää. Itse näen siinä huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kuin vakavia uhkia.
– Sote-maakunnassa on silloin myös vastuu korjaavista tehtävistä. Silloin olisi mahdollista luoda konsultaatio- ja hoitopolkurakenteita ja tuoda perustasolle erikoissairaanhoidon asiantuntemusta, koska varmasti ollaan siinä tilanteessa, että perustasolla täytyy pystyä hoitamaan myös mielenterveyden häiriöitä. Ei voida ajatella, että kaikki lapset ja nuoret ohjataan erikoissairaanhoitoon, kun heille sattuu mielenterveyden häiriö tulemaan. Se on täysin kestämätön kehitys ja tällä hetkelläkin erikoissairaanhoidossa ollaan isojen ongelmien edessä.
"Puolet väestöstä asuu kunnissa, joissa otetaan hyvin usein lapsia huostaan, koska lapsi ei saa tarvitsemaansa mielenterveyshoitoa"
Mitä se tarkoittaisi, jos psykologit ja kuraattorit jäisivät sote-toimen sijasta osaksi sivistyssektoria?
– Siellä sitten olisi palvelujen järjestäjätahoja hirvittävän paljon enemmän kuin sote-maakuntia, niin kyllä silloin se erikoissairaanhoidon konsultaatiorakenteiden luominen mahdollisesti satoihin paikkoihin vaikeutuu. Se olisi huomattavasti hankalampaa.
Asiantuntijan mukaan joka viides huostaanotto voitaisiin jättää tekemättä, jos mielenterveysjärjestelmä toimisi asianmukaisesti.
– Puolet väestöstä asuu kunnissa, joissa otetaan hyvin usein lapsia huostaan, koska lapsi ei saa tarvitsemaansa mielenterveyshoitoa. Joka viides huostaanotto voitaisiin jättää tekemättä, jos tämä hoito järjestyisi. Sijaishuollolla korvataan puuttuvia mielenterveyspalveluja. Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat nyt 883 miljoonaa euroa vuodessa, toteaa Puustinen-Korhonen.