Vuonna 2014 voimaan tulleen oppilas- ja opiskelijahuoltolain tarkoitus oli hyvä, mutta todellisuus yllätti. Opiskeluhuoltolain arvioitiin vähentävän lastensuojelun sijoituksia ja tuovan säästöjä. Sijoitukset ovat kuitenkin kasvussa ja kustannukset paisuvat. Myös lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut rajussa kasvussa.
– Tavoitteet olivat, että vuositasolla lastensuojelussa tarvitsisi tehdä noin 9000 palvelutarpeen arviointia vähemmän. Ja sillä arveltiin syntyvän säästöä. Lisäksi vähentyneistä avohuollon asiakkuuksista tavoiteltiin 18-94 miljoonan euron säästöä lastensuojelun kustannuksista, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen.
Miten kävi?
– Palvelutarpeen arviointien määrä on noin 7000 enemmän vuonna 2019 kuin vuonna 2015. Ja lastensuojelun kustannukset ovat kasvaneet yli 200 miljoonaa euroa. Ja kun katsoo lasten ja nuorisopsykiatrian tilannetta, niin sairaanhoitopiireistä viestitetään vahvasti lähetemäärän kasvusta.
– Lisäksi niiden lasten määrä, joista lastensuojeluilmoitus tehtiin, kasvoi 16 700:lla vuodesta 2015 vuoteen 2019.
"Sitten kun näitä lasten mielenterveyden häiriöitä pitäisi ryhtyä hoitamaan, niin siinä tulevat ne ongelmat"
Asiantuntijan mukaan palvelujärjestelmässä vallitsee haitallinen poislähettämisen kulttuuri.
– Suhtaudun varauksella sen tyyppisiin palvelurakenteisiin, jossa on vahva ennaltaehkäisy ja edelleen ohjaamisen velvoite, mutta ei kuitenkaan ole velvollisuutta hoitaa ilmenneitä lasten ja nuorten mielenterveyden häiriöitä. Suomessa on poislähettämisen kulttuuri.
– Meillä on paljon ennaltaehkäisyä, tehdään valtavasti arviointeja lapsista, mutta sitten kun näitä lasten mielenterveyden häiriöitä pitäisi ryhtyä hoitamaan, niin siinä tulevat ne ongelmat: pitkät jonot, vakavia palvelupuutteita ja suoranaisesti ei saada hoitoa.