Kunnat käyttävät hoitajamitoituksen lisärahan johonkin aivan muuhun kuin vanhuspalveluihin, väittää Hyvinvointialan liitto – ministeriössäkään ei tiedetä mihin

Yksityistä sosiaali- ja terveysalaa edustava HALI kertoo MTV Uutisille, että valtaosa kunnista ei ole kompensoinut hoivakotituottajille hoitajamitoitukseen tarkoitettua rahaa, vaikka valtio on siihen tarkoitukseen lisärahan kunnille antanut. Ministeriössä ollaan tietoisia tilanteesta ja kerrotaan, että ongelmana on se, että kyseinen lisäraha ei ole korvamerkittyä. 

Keskustelun keskiössä on tuttu aihe –  raha, ja se, miten ja mihin sitä käytetään.

– Tämän uudistuksenkin jälkeen Suomessa käytetään edelleen todella vähän rahaa vanhustenhoitoon, toteaa Hyvinvointiala HALI:n hoivajohtaja Arja Laitinen.

"Jos lain henki toteutuisi..."

Uudistuksella Laitinen tarkoittaa vanhuspalvelulakia ja sen mukanaan tuomaa, paljon julkisuudessa puitua, hoitajamitoitusta.

– Uudistus toi mukanaan työnkuvan avaamisen välittömään ja välilliseen työhön. Se toi mukanaan myös sen, että hoiva-avustajat voidaan laskea välittömän työn osalta mitoitukseen mukaan, mikä on hyvä lisä. Se kuitenkin toi myös sen, että nyt pyritään aika tiukasti rajaamaan sitä, kuinka paljon hoiva-avustajan resurssia voidaan hoivakodissa käyttää.

– Jos lain henki toteutuisi, niin varmasti nähtäisiin iso hyppäys siihen suuntaan, että voitaisiin luopua siitä keskustelusta onko ikääntynyt yksityisellä vai julkisella puolella. Mutta niin kauan kun ei annetta työkaluja siihen, miten tämä vaade täytetään, niin tilanne on kyllä hankala, hoivajohtaja arvioi.

"Valtaosa kunnista jättää korvaamatta"

Liiton viesti on se, että valtion antama lisäraha ei ole edennyt hoivakoteihin asti eli heille, jotka ovat palkanneet lisähenkilöstön. Lakimuutoksen myötä henkilöstöä on palkattu paljon niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, kertoo Laitinen.

– Tämän välillisen ja välittömän työn erottamisen selkeä seuraus on ollut se, että Suomessa on palkattu tuhansia avustavia henkilöitä eli sitä avustavaa työtä tekevää henkilöstöä. Vaikutus on siis ollut merkittävä. Vähän vajaa 10 prosenttia kunnista korvaa kokonaan tai osittain tästä laista syntyvät kustannukset. Valtaosa jättää sen tällä hetkellä kokonaan korvaamatta ja käyttää saamansa valtionosuudet sitten jonnekin muualle.

Onko siis niin, että valtion vanhuspalveluihin antama lisäraha ei mene vanhuspalveluihin?

– On. Kyllä tässä pitää peräänkuuluttaa sitä kuntien vastuuta täyttää järjestämisvelvollisuus siitä, että hoiva on hyvää ja laadukasta ja sitä tehdään lakeja ja normeja noudattaen.

Näin vastaa ministeriö

Tuottajat sanovat, että kunnat käyttävät tällä hetkellä valtion antaman hoitajamitoituksen lisärahan johonkin aivan muuhun kuin vanhuspalveluihin. Hyvinvointialan mukaan kunnat eivät ole suostuneet muuttamaan tehtyjä sopimuksia ja kattamaan nousseita henkilöstökustannuksia.

Mitä asialle pitäisi tehdä?

– Olemme tietoisia tilanteesta, mikä on harmillinen. Se kuvaa hyvin sitä, että yleisen valtionosuuden kautta myönnettävät rahoitukset eivät kohdennu siihen, mihin ne säädösperusteisesti on tarkoitettu. Pitäisi olla korvamerkittyä, mutta kuntien laajan itsehallinnon osalta tähän ei kaikissa tilanteissa pystytä menemään, arvioi sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila.

– Paljon perustuu palveluntuottajien kanssa laadittuihin sopimuksiin ja miten siellä on otettu huomioon muuttuvien säädösten aiheuttamat paineet asiaan, kansliapäällikkö jatkaa.

Pitäisikö tämä raha olla korvamerkittyä?

– Siitä ollaan varmaan montaa mieltä, mutta tottakai silloin, kun me olemme tekemisissä yhteiskuntamme vähäosaisten ja haavoittuvassa asemassa olevien hoidon ja palvelujen kohdalla, niin silloin toivoisi sitä, että se olisi paremmin kohdennettua, Varhila pohtii. 

Onko kuntien rahan käyttöä tarkoitus valvoa?

– Rahan käyttöä valvovat ensisijaisesti kunnat itse. Vasta, jos on erityinen peruste, niin aluehallintovirastot valvovat sitä, mihin rahat ovat kohdentuneet. Tämä on yksi perussyitä, miksi hyvinvointialueita ollaan perustamassa. Siellä kun pääosa on sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastuksen palveluita, niin myös rahan kohdentumisen avoimuus ja läpinäkyvyys on huomattavasti helpommin selvitettävissä, Varhila arvioi.  

Kuntaliiton mukaan lakiuudistuksen myötä hankintasopimuksia ei ole automaattisesti muutettu ja neuvotteluja olisi pyrittävä käymään.

– Kuntaliitto kannanottonaan on kehottanut kuntia käymään niitä neuvotteluja paveluntuottajien kanssa, koska ne pelimerkit, sopimukset, sääntökirjat ja asiakasohjaus on siellä kunnissa, kertoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Anna Haverinen.  

Ministeriöstä viesti kunnille

Kansliapäällikkö lähettää terveisiä kuntakentälle.

– Jotta palveluntuottajat, julkiset ja yksityiset, pystyvät tuon säädöksen pykälät täyttämään, niin resurssit pitää olla kohdennettuna ja siksi valtio on kunnille näitä resursseja kohdennettu.

–Viime kädessä se on se yksittäinen vanhus, jonka etu on se, että kaikki toimivat säädösten mukaisesti, toteaa Varhila.

"Hinnat kovin kilpailtuja"

Laitinen muistuttaa vanhuspalvelujen hintakilpailusta, mikä näkyy tukaluutena alan toimijoiden keskuudessa.

– Hinnat on kovin kilpailtuja ja aika pienillä marginaaleilla tätä tehdään. Sitä tietysti vahvistaa se, että valtaosassa kuntia ostopalvelu on 20-24 prosenttia edullisempaa kuin se kunnan oma tuotanto.