Vanhustenhuollon valvonta-asioiden ja kanteluiden yhteismäärä on vuodessa liki puolittunut. Luvuissa näkyy sekä kova kritiikki vanhustyön tilaa kohtaan, mutta myös korona.
Kuitenkaan aluehallintonvirastossa ei ole näyttöä siitä, että vanhusten asumisyksiköiden henkilöstömäärien taso olisi parantunut. Asiantuntijan mukaan Suomen vanhusten hoiva kaipaa asennemuutosta.
Viime vuosi täyttyi vanhushoivan kritiikistä – tätä vuotta on synkentänyt korona. Molemmat näistä näkyvät tuoreissa aluehallintovirastojen valvonta-asia- ja kantelumäärissä. Kun viime vuonna niitä oli yhteensä liki tuhat kappaletta, nyt ne ovat lähes puolittuneet.
– Palveluntuottajat ovat huomanneet, että kun nämä epäkohdat tulevat julkisuuteen, se on myös mainehaitta. Se on vähän kannustanut omavalvonnan kehittämiseen. Kuntien valvontatyö on varmasti myös lisääntynyt ja terävöitynyt.
– Ja yksi syy voi olla se, että korona-aikana omaisten ja läheisten vierailut yksiköihin ovat vähentyneet, eikä epäkohtiavälttämättä samalla tavalla tule ilmi, kertoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Päivi Vainio.
Kestoaiheet valituksille ovat henkilöstön määrä ja osaaminen
Kuusi kymmenestä ilmoitetusta epäkohdasta koskee yksityisiä palveluntuottajia.
Mistä epäkohdista on tänä vuonna valitettu eniten?
– Kestoaihe on henkilöstön määrä ja riittävyys ja henkilöstön osaaminen. Toisena tulee palvelujen laatu ja sisältö.
Onko aveilla näyttöä siitä, että henkilöstömääriä olisi tarkastettu riittävälle tasolle viimeisen vuoden aikana?
– Valitettavasti ei voi suoraan sanoa, että se olisi nyt parantunut.
Korona näkyy niin, että aluehallintovirastojen ja kuntien tekemiä valvontakäyntejä on viime vuotista vähemmän. Esimerkiksi Etelä-Suomen avi on tänä vuonna tehnyt vanhustenhuoltoon vain kaksi tarkastuskäyntiä, kun viime vuonna niitä tehtiin 17.
– Varsinkin tällaiset ennalta ilmoittamattomat tarkastukset ovat vähentyneet selvästi.
Neljä viidestä asiasta johtaa viranomaisseuraamuksiin
Vaikka siis kunnat ovat hoivakohun myötä panostaneet valvontaansa, ja asiamäärät ovat romahtaneet viime vuodesta, niin ne ovat yhä korkeammalla tasolla kuin kaksi vuotta sitten.
Valitukset ovat usein aiheellisia, sillä esimerkiksi Etelä-Suomen osalta noin neljä viidestä valvonta- ja kanteluasiasta on johtanut jonkinlaisiin viranomaisseuraamuksiin, esimerkiksi huomion kiinnittämiseen.
|
Korjaantuuko asia yleensä aluehallintoviraston seuraamuksesta?
– Toiset palvelun tuottajat ottavat seuraamukset vakavasti ja korjaavat toimintaansa sekä tarkistavat omavalvontaansa. Toisaalta on palvelun tuottajia, jotka eivät ryhdy korjaamaan puutteita ja jotka eivät myöskään omavalvonnallisesti reagoi annettuun ohjaukseen.
–Toistuvat ongelmat ja epäkohdat samoissa asioissa kertovat siitä, että palvelun tuottaja ei reagoi riittävällä tavalla. Toistuvat ongelmat tietyillä palvelujen tuottajilla nousivat otsikoihin viime vuonna ja ikävä kyllä kaikilta osin tilanne ei vieläkään ole kaikilta osin korjaantunut.
Asiantuntijan mukaan vanhusten tilanne on yhä ongelmallinen.
– Vanhustenhuollon osalta voi sanoa, että siellä varmasti on asenne- ja arvo-ongelmaa, että ehkä vanhustenhoito ja huolenpito nähdään enemmän sellaisena kustannuskysymyksenä. Vanhukset ansaitsevat arvokkaan ja mielekkään elämän ja toivon, että asenteisiin tulee muutoksia.
"Asiakkaiden palvelujen tarve ei pääsääntöisesti ole vähentynyt"
Tänä vuonna esiin on pompannut viranomaisia askarruttava ilmiö.
– Ilmiönä on huolestuttanut tänä vuonna se, että kunnat keventävät muun muassa taloudellisten paineiden vuoksi palvelurakennettaan purkaen ympärivuorokautisia palveluja ja lisäten kevyempiä ei-ympärivuorokautisia palveluja. Kevyempi palvelu ei kuitenkaan aina pysty vastaamaan asiakkaiden palvelujen tarpeisiin riittävällä tavalla esimerkiksi yöaikaan. Asiakkaiden palvelujen tarve ei siis pääsääntöisesti ole vähentynyt, vaikka palveluja kevennetään.
Lisäksi ympärivuorokautisten palvelujen purkaminen on johtanut tilanteisiin, joissa palvelun tuottajat, sekä yksityiset että kunnat, ovat ottaneet palveluvalikkoon palveluja, jotka eivät perustu voimassa olevaan sosiaalihuoltolakiin.
– Tästä aiheutuu palvelujen riittämättömyyden lisäksi epäselvyyttä siitä, mitä palveluja näiden kevyempien palvelujen tulisi sisältää, miten ne palvelut tulisi järjestää ja mikä on asiakkaan oikeusturva lakiin perustumattomia palveluja koskevassa päätöksenteossa.
Hallitusohjelman mukaisesti on tarkoitus kehittää niin kutsuttuja välimuotoisia asumispalveluja, ja vanhuspalvelulain toisen vaiheen muutos on tältä osin etenemässä ensi kevään aikana.
– Vaikka lakiin olisikin tältä osin tulossa muutoksia, ennen sitä on noudatettava palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa voimassa olevaa lainsäädäntöä, sanoo Vainio.