Video: MTV arjen sankarikuskin kyydissä – pelasti tajuttoman mummon kesken työvuoron

Matka Vantaankoskelta Espoon keskukseen sai minut vakuuttuneeksi, että Bekiksi itsensä esittelevä mies on poikkeuksellisen mukava kuljettaja. Ei mikään ihme, että yksi hänen liikennöimistä reiteistään (105 Espoon Mankkaalta Kamppiin) on valittu kuluttajatutkimuksessa viihtyisimmäksi bussilinjaksi pääkaupunkiseudulla. Beki tosin vaatimattomasti muistuttaa, että linjaa ajaa seitsemän muutakin kuljettajaa.

Juuri kyseisellä linjalla tämän viikon keskiviikkona klo 17:n maissa Beki huomasi, että teini-ikäinen tyttö hyppii pysäkillä epätoivoisesti. Tyttö yritti saada oksan avulla bussipysäkin katolle juuttunutta voimisteluvannettaan.

– Mä kumartelin pysäkille ihan tarkoituksella ja sanoin, että astu vaan olkapäälle. Odotin, että matkustajat suuttuu, kun kävin auton ulkopuolella, mutta toisin kävi.

Bekiä olivatkin vastassa raikuvat aplodit noin 30 matkustajalta.

Pleksi haittaa rupattelua

Beki on muuttanut Suomeen silloisesta Jugoslaviasta Kosovon alueelta vuonna 1991. Kuljetusala on miehelle tuttua: linja-autohommia on takana vuodesta 1998, välissä vierähti viisi vuotta rauhanturvaajana puolustusvoimissa, toki kuljetustehtävissä.

Lähiliikennebussin ratissa sosiaalinen mies on omimmillaan. Häntä harmittaakin, että turvallisuussyistä kuskin ja matkustamon väliin on asennettu pleksilasi.

– Kun yrittää tervehtiä, niin lasin läpi ei kuulu, välillä joutuu tarkasti kuuntelemaan mitä matkustajat kyselee. Se on turvallisuussyistä hyvä, mutta häiritsee palvelua.

Kuljettajan arjessa on vuorokauden- ja vuodenajasta riippumatta säpinää.

– Matkalippuja ja kännyköitä putoilee bussin alle, ja sitten on pakitettu autoa, mutta pysäkin katolta – se oli minullekin ensimmäinen kerta.

Aikataulusta myöhästymisestäkään ei tullut moitteita.

– Ei voi olla elämä minuutista kiinni että jättäisi auttamatta. Minulla oli ihan pakko selvittää, mikä oli hätänä. Olen tosi tyytyväinen, että sain autettua.

Bussi parkkiin ja tajuttoman mummon apuun

Todellisilta vaaratilanteilta Beki on onnekseen välttynyt – sanojensa mukaan tuurilla – mutta on hän ollut mukana pelastamassa henkeäkin.

– Viime vuonna olin ajamassa 16a-linjaa Henttaa–Matinkylä, se kiertelee Orionin kautta (Tapiolassa). Pysäkistä 50 metriä viistoon oli mummo kaatunut tielle, paljon autoilijoita meni edestakaisin, mutta kukaan ei edes pysähtynyt.

Beki nousi bussista ja havaitsi, että iäkäs nainen oli tajuton ja lyönyt päänsä asfalttiin.

– Pyysin matkustajilta apua ja soitin hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli Tapiolasta ja yksi matkustaja jäi vapaaehtoisesti hänen luokseen, niin pääsin jatkamaan matkaa. Hyvin todennäköisesti olisi käynyt huonommin jos en olisi sinne jäänyt, Beki muistelee.

Rupattelumme aikana bussi on pikku hiljaa täyttynyt matkustajista. Beki morjestelee vastaantulevia busseja, tervehtii bussiin astujia ja sieltä lähtijöitä. Helle paahtaa, mutta fleesetakkiin pukeutunut kuljettajamme ei edes hikoile. Päin vastoin, hän on huolissaan omasta jaksamisestani.

– Otatko kahvia? Termospullossa on litra, en minä sitä kaikkea saa juoduksi. Ja muki on puhdas, Beki vinkkaa kesken taivalluksen.

Kahvi maistui. Kiitos vielä, Beki.