Lapsettomuushoitaja Sanna, 44, kohtaa heitä, jotka hyvästelevät toivon omasta vauvasta kyynelsilmin – "Monet joutuvat ottamaan isoja lainoja hoitoja varten"

0:43
Aina eivät hoidotkaan auta. Videolla lapsettomaksi jääneen Katri Kolin tarina.

On päiviä, kun ei ole enää tarvetta sanoille. On vain pohjaton, yhteinen suru ja tieto siitä, että omaa lasta ei tällä kertaa ole tulossa – ei ehkä koskaan. On myös päiviä, jolloin koko tiimi iloitsee onnistumisesta ja silittää ihaillen asiakkaan vastasyntynyttä vauvaa, uutta, pientä elämän ihmettä.

Ja sitten on päiviä, jolloin tunteet ja tilanteet vaihtelevat näiden ääripäiden välillä tunti tunnilta.

Sairaanhoitaja Sanna Viro, 44, on tehnyt 16 vuoden uran Felicitas Mehiläinen -klinikalla Helsingissä ja nähnyt satojen, ellei jopa tuhansien asiakkaiden elämäntilanteet herkimmillään, kipeimmillään ja onnellisimmillaan. 

– Joka päivä asiakkaan rauhoitteluun täytyy varata aikaa. Lapsettomuus on niin iso ja henkilökohtainen asia, ja tänne tullessaan ihmiset ovat usein henkisesti väsyneitä ja aivan puhki, hän kertoo.

– Aina ei ole sanoja, mutta ei niitä tarvitsekaan olla. Joskus voi ottaa vain toista kädestä kiinni. 

Kiire jatkunut 16 vuoden ajan

Kun Viro huomasi 16 vuotta sitten Felicitas-klinikan hakevan kiireapulaista, hän päätti heti hakea paikkaa. Hänellä oli hoitajan tutkinto taskussa ja kotona kaksi pientä lasta.

– Satuin hakemaan paikaa alkukeväällä sopivaan aikaan, aluksi tein keikkaa ja syksyllä minut vakinaistettiin. Kiire onkin jatkunut siitä saakka, Viro nauraa.

Hän tekee klinikalla monenlaisia töitä, sillä työpisteet vaihtuvat viikottain. 

– Välillä olen toimenpidepuolella, välillä otan näytteitä, tietokoneellakin tulen istuneeksi usein. Parhaimmillani koen kuitenkin olevani toimenpiteissä ja asiakkaiden kanssa työskennellessäni, Viro kertoo.

Munasolujen keräämistä, punktioita, lapsettomuuteen liittyviä tutkimuksia, näytteiden ottoa. Lista päivittäisistä toimenpiteistä on pitkä. 

– Loistava työporukka on kaikki kaikessa. Sitähän tämä on parhaimmillaan, tiimityötä, jossa hoitajat, lääkärit, sihteerit, laborantit, biologit ja terapeutit toimivat saumattomasti yhteen. Hurttia huumoria unohtamatta. 

Monella isot lainat niskassa

Felicitas on perustettu 1990-luvun alussa ja oli silloin ensimmäinen yksinomaan lapsettomuuden tutkimiseen ja hoitoon erikoistunut yksityinen klinikka Suomessa.

Vuonna 2011 Felicitas-klinikat siirtyivät osaksi Mehiläinen-konsernia. 

Vuosittain klinikoilla tehdään yli 3800 lapsettomuushoitoa: koeputkihedelmöityshoitoja, pakastealkioiden siirtoja, kohdunsisäisiä inseminaatioita, hormonihoitoja ja hoitoja luovutetuilla sukusoluilla.

Yksityisen klinikan tulokset ovat hyviä, mutta hoitojen hintalappu nousee helposti korkeaksi. 

– Monet ihmiset joutuvat ottamaan isojakin lainoja hoitoja varten, kertoo Viro.

– Koeputkihedelmöitys maksaa noin 3000 euroa, ja siiihen tulee lisäksi useiden satojen eurojen lääkkeet päälle. Lisäksi tutkimukset maksavat.

Hoitoja joutuu tekemään usein vielä useamman kerran – toki jos munasoluja saadaan pakastettua ja käytettyä seuraavissa hoidoissa, asiakas pääsee vähän halvemmalla. 

Valveutuneet asiakkaat haastavat hoitajan

Yksityisenä klinikkana Felicitas Mehiläisen asiakkaiksi hakeutuu myös haastavampia tapauksia, esimerkiksi pariskuntia, joissa molemmat tai toinen osapuoli on jo iäkkäämpiä.

– Lisäksi meillä käy aiempaa enemmän itsellisiä naisia, jotka haluavat lapsen yksin sekä heitä, jotka haluavat pakastaa sukusoluja tulevaisuutta varten. Myös naispareja on asiakkaissamme. 

Valveutuneet asiakkaat tuovat oman haasteensa myös hoitajille. 

– Ihmiset ovat nykyään todella valveutuneita. Meidänkin pitää pysyä ajantasalla tutkimuksista ja olla edelläkävijöitä. Kun ihmiset maksavat, he myös haluavat tuloksia. 

Viro muistuttaa, että hoidot ovat hyvin erilaisia naisille ja miehille. Molempien rooli on silti tärkeä.

– Naiset ovat niitä, joita hoidetaan ja piikitetään. Mies tuo yleensä purkin ja koittaa hiljaa tukea puolisoa, mutta se rooli ei välttämättä ole helppo. Ei ole mukavaa katsoa vierestä sitäkään, kun itselle rakas ihminen kärsii ja käy läpi sekä fyysisesti että henkisesti todella isoja juttuja.

Moni piilottaa hoidot lähipiiriltään

Viro kokee, että lapsettomuushoidoista puhutaan nykyään aiempaa avoimemmin, mutta silti monet haluavat piilottaa toimenpiteet lähipiiriltään ja esimerkiksi työpaikalta. 

– On yleistä, ettei näistä asioista haluta kertoa ja sairauslomatodistuksiin pyydetään kirjoittamaan poissaolon syyksi jotain muuta kuin hoidot. Tämä on jokaisen oma päätös enkä lähde sitä arvostelemaan, kun en tiedä kaikkia taustoja, Viro sanoo. 

Sen sijaan munasolujen vapaaehtoisten luovuttajien kohdalla hän kehottaa avoimuuteen. 

– Heille sanon aina, että ole avoin ja kerro työpaikalla, miksi joudut olemaan poissa. Näistä luovuttajista meillä on jatkuva pula – tälläkin hetkellä jono on noin puoli vuotta. 

Felicitas Mehiläinen tekee luovutettujen sukusolujen kohdalla yhteistyötä Tanskan spermapankin kanssa. Tanska on valikoitunut yhteistyökumppaniksi hyvän maineensa sekä laajan luovuttajakirjon vuoksi. 

Suomessa spermanluovuttajien rekisteröituminen tuli pakolliseksi vuonna 2007, mikä aiheutti kuilun luovuttajien määrässä. 

Perhekuvioita mietittävä ajoissa

Syksyn aikana mediassa on puhuttu paljon siitä, että suomalaisten into perheenperustamiseen on hiipunut. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut, mikä osaltaan johtaa siihen, että lapsen saamiseen liittyvät ongelmat voivat olla monisyisempiä.

– On tärkeää keskustella hedelmällisyyden laskusta ja siitä, että perheasioita mietitään ajoissa. Vaikuttaa siltä, että parisuhteet ja naiset ovat muuttuneet, eikä perhe-elämä ole aina se ykkösjuttu, Viro puhuu.

– Itse koitan puhua naisille sitä, että miettikää näitä asioita ajoissa. Omat tyttäreni ovat teini-ikäisiä ja heille puhun enemmänkin ehkäisystä, mutta samalla yritän olla sellainen äiti, jolle voi puhua kaikesta. Muistutan esimerkiksi ympäristömyrkyistä ja siitä, että vaikka nyt ei haluaisi lapsia, voi mieli vielä muuttua. 

Kun hoito ei auta, on hoitajillakin kyyneleet silmissä

Silloin kun hoidot päättyvät tuloksettomina – tai kun rahaa ei enää ole - punnitaan myös hoitajan ammattitaito käsitellä ihmisiä ja tunteita.

– Terapeutin koulutuksesta olisi välillä hyötyä. Toki ohjaamme asiakkaita tarpeen mukaan eteenpäin puhumaan asioista., mutta painotamme jo klinikalla sitä, että tämä kortti on nyt kokeiltu ja katsottu, ettei mikään jäänyt ainakaan nyt kaduttamaan.

Viro painottaa, että lapsettomuuden kohdalla kaikki tunteet ovat sallittuja.

– Sitä haluaisi kaikille hyvää, mutta aina hoidot eivät onnistu. Se voi aiheuttaa vihaa ja suunnatonta surua, mutta ymmärrän kaiken. Elämän täytyy silti mennä eteenpäin. Välillä on tilanteita, joissa myös meille hoitajille tulee kyyneliä silmiin, enkä koe sitä pahana asiana.

Onnelliset jäähyväiset

Sen sijaan parasta työssä on Viron mukaan sen "lopputulos". Se hetki, kun pitkien hoitojen jälkeen on onnellisia uutisia. 

– Joka joulu saamme kuvia ja tietoja vuoden varrella tapahtuneista syntymistä ja syntymäpäivistä. Saatamme saada henkilökohtaisena kiitoksena suklaasydämiä ja tietoja kuulumisista, Viro kertoo. 

On myös onnellisia hyvästejä: Silloin pariskunnan toivoma lapsiluku on täynnä ja on tehty haikea ja tunteikas päätös siitä, että tuttua hoitajaa ja lääkäriä ei ole enää tarvetta nähdä. 

– Kun vuosia meillä käynyt pariskunta saa lapsen, on se tunne aivan ihana. Itkemme ja nauramme ja joskus laulammekin yhdessä, Viro kertoo.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja