Kun raiteilta suistuneen matkustajan pikajunan vaunut olivat pysähtyneet, Jyväskylän ratapihalla vallitsi musertava hiljaisuus iltapäivällä 6. maaliskuuta 1998.
Hiljainen kaaos vallitsi.
– Sellaiset jotka ääneen valittaa, ovat vähiten loukkaantuneita, ne hiljaiset ovat niitä, joissa mahdollisesti on vaikeita vammoja, kertaa Jyväskylän turmajunassa ollut ylilääkäri Juhani Merikanto 20 vuoden takaisia tapahtumia.
Tässä tapauksessa hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoittanut pelkästään sitä, että junan kaikki matkustajat olisivat tainnoksissa. Suomalainen yksinkertaisesti reagoi sokkiin hiljaisuudella. Kokeneen lääkärin mukaan piirre on hämmästyttävä.
– Jos vertaa joihinkin italialaisiin, niin suomalainen menee hyvin hiljaiseksi. Se tyhjeni hyvin äkkiä koko juna ihmisistä. Ei siellä kukaan huutanut tai meuhkannut. Kaikki suhtautui aika tyynesti siihen. Kai se on suomalainen ominaisuus, että otetaan rauhallisesti tämmöiset ikävätkin asiat.
4:45
Turman vakavuutta ei tajuttu junan takaosassa
He kuolivat turmassa:
Arola, Mervi Hannele, s. 1976, kotipaikka Salla
Hytönen, Tapio Johannes, s. 1977, Helsinki
Kantell, Ritva Annikki, s. 1956, Kaavi
Kähkönen, Ahti Tapio Antero, s. 1945, Eno
Marttiini, Laura Kyllikki, s. 1922, Joensuu
Ontronen, Eero Martti Tapio, s. 1962, Pieksämäki
Pajunen, Marja Inkeri, s. 1985, Suonenjoki
Pärnänen, Pirkko Tellervo, s. 1932, Jyväskylä
Teiriä, Esko, s. 1930, Raisio
Tillanen, Sirkka Anneli, s.1933, Kuopio
MTV Uutiset, tai silloinen MTV3, oli yhtenä ensimmäisistä medioista turmapaikalla 20 vuotta sitten. Silti suuri osa 300 matkustajasta oli ehtinyt jo kaikota paikalta. Kaikki turmassa kuolleet 9 matkustajaa olivat turmajunan etummaisissa kaatuneissa vaunuissa. Lisäksi surmansa sai veturinkuljettaja.
Taaemmissa vaunuissa monet eivät aluksi edes tajunneet, kuinka vakavasta onnettomuudesta oli kyse. He keräsivät pakaasinsa ja lähtivät ratapihan hangessa vaeltamaan kohti Jyväskylän asemaa.
Ensimmäisessä pystyssä pysyneessä vaunussa ollut vapaa toimittaja Juha Veli Jokinen arveli MTV3:n haastattelussa, että "heikoimmat lähtivät poispäin, eivät siedä verta tai tällaista".
Jokinen tuli kyytiin Tampereelta, jolloin Turusta Pieksämäellä matkalla ollut pikajuna oli jo 20 minuuttia myöhässä. Heti turman jälkeen arveltiin, oliko tämä myöhässä oleminen yksi syy onnettomuuteen.
Kaksi virhettä ja hätäjarrutus liian myöhään
Juna ajoi esiopastimelle 1850 metriä ennen vaihdetta 137 kilometrin tuntivauhtia eikä kuljettaja aloittanut ohjeiden mukaista kevyttä jarrutusta.
Juna ajoi pääopastimelle vielä 128 kilometrin tuntivauhtia. Tuostakin vauhdista juna olisi saatu jarrutettua 870 metrin päässä olleelle ykkösraiteen vaihteelle 80 kilometrin tuntivauhtiin, joka oli sallittu, jos juna olisi saapunut suoraa raidetta aseman raiteelle yksi.
Mutta tammikuusta alkaen kyseinen vuoro oli määrätty saapumaan raiteelle 3, jonka vaihde oli lähempänä, vain 500 metrin päässä pääopastimen paikasta. Ja nopeuden kyseisen vaihteen tiukan käännöksen kohdalla olisi pitänyt laskea 35 kilometriin tunnissa.
Kuljettaja ehti tehdä hätäjarrutuksen, mutta 11 vaunun ja 300 matkustajan juna reagoi siihen vasta 100 metriä ennen vaihdetta. Tuloksena kolminkertainen vauhti sallittuun nähden, noin 110 kilometriä tunnissa.
Oikeille raiteille ohjaavat opastinvalot olivat kunnossa, mutta turman onnettomuustutkijan Kari Alppivuoren mukaan "kuljettajalle tuli jokin ajatus muualle jostain syystä". Se maksoi hänen ja yhdeksän matkustajan hengen.
5:31
Junan toisen, eloon jääneen veturinkuljettajan kuulusteluissa selvisi, ettei hänkään ehtinyt varoittaa kuljettajaa väärästä valinnastaan. Apukuljettajaksi Jämsän kohdalla vaihtanut mies oli turmahetkellä hakemassa kahvia keittimeen.
Yhtenä syynä veturinkuljettajan herpaantumiseen pidettiin myös hänen väsymystään. Kuljettajalla oli takana toissayön vuoro, jonka hän oli päättänyt turmaa edeltäneenä aamuna kuudelta ja nukkunut huonosti Tampereella VR:n taukotiloissa.
Apukuljettajaa vastaan nostettiin syytteet liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kymmenestä kuolemantuottamuksesta ja kolmestatoista vammantuottamuksesta, mutta ne hylättiin ensin käräjillä ja myöhemmin hovioikeudessa.
Yksikään penkki ei irronnut
Onnettomuustutkintaa johtaneen Alppivuoren mukaan turma oli ikävä ja poikkeuksellinen, mutta loppujen lopuksi yksinkertainen tutkia. Hänen mukaansa jossiteltavaa ei juuri jäänyt edes siitä, olisiko osa kuolonuhreista ollut pelastettavissa.
– Ne jotka putosi junasta, menehtyivät, ne jotka pysyivät, se oli aika turvallista.
Kymmenestä kuolleesta yksi kuoli myöhemmin sairaalassa. Vaunun sisällä kuoli yksi, mutta hänkin siksi, että rikkoutuneesta ikkunasta tuli niin paljon lunta vaunuun sisään. Esimerkiksi junan penkeistä yksikään ei irronnut.
Osa matkustajista seisoi käytävällä, sillä juna oli lähestymässä asemaa. Heistä Alppivuoren mukaan kuoli varmuudella ainakin yksi.
Nuorin uhreista oli 12-13-vuotias tyttö, vanhin 75-vuotias nainen.
5:04
Turmajunan lääkärit ryhtyivät kyselemättä töihin
Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Juhani Merikanto oli junassa palaamassa viikon työreissulta kotiin Kuopioon. Viides vaunu, jossa Merikanto istui, välttyi pahemmilta vaurioilta, mutta osa ihmisistä panikoi tulipalon vaaraa, kun vaunuun alkoi tulvia savua.
Merikanto astui ulos ja vaihtoi matkustajan roolinsa ripeästi lääkärin tehtäviin.
– Kun kaukaa katsoin, niin näytti että siellä on matkatavarat lennellyt nurin menneissä vaunuissa, mutta ne olivatkin kuolleita ihmisiä, kuvailee karmivaa näkyä.
Vaunun alta pilkisti myös liikkumattomia käsiä ja jalkoja. Heidän auttamisekseen ei ollut mitään tehtävissä.
Hiljaisen kaaoksen keskellä kukaan ei huutanut lääkäriä hätiin. Merikanto, junassa ollut toinen lääkäri sekä yksi sairaanhoitaja tiesivät sanomattakin mitä tehdä.
– Kollegan kanssa saatiin yksi tajuton nuori nainen vaunun alta, kaivettiin paljain käsin lunta ja saimme liu'utettua hänet ulos.
Naisella oli reisimurtuma, mutta hän toipui, kuten myös mies, joka oli lantiostaan kiinni vaunun alla. Häntä Merikanto kollegoineen ei saanut nostettua turvaan, vaan apuun tarvittiin vaununosturia.
– En mä nyt oikein kokenut olevani sankari. Tehtiin, mitä lääkärin kuuluu tehdä. Ei siitä järkytystä jäänyt. Perjantaina iltapäivällä se oli, mä menin maanantaina töihin. Työni puolesta kirurgina on nähnyt niin kaikenlaista, että se ei sillä tavalla järkytä.
Kirurginkin käsi tärisi lopulta
Merikanto ohjattiin muiden matkustajien kanssa Pieksämäen bussiin. Siellä kokeneen kirurginkin käsi alkoi täristä.
– Tajusi, missä oli ollut mukana.
Turman 90 loukkaantuneen onneksi ajankohta oli iltapäivä, jolloin Keski-Suomen keskussairaalassa oli kaksoismiehitys – aamuvuoro yhä paikalla ja iltavuoro jo paikalla.
– Sinne tuli niin valtavasti ensiapuhenkilöstöä, niin mitä me siellä oltaisiin tehty. 10 minuutissa oli ensiapuryhmää ja lääkäreitä, erittäin tehokkaaksi pelastusoperaatiota arvioinut Merikanto kertaa.
Pieksämäellä Merikantoa vastassa oli vaimo, jolle ylilääkäri oli jo soittanut viidesti varmistaakseen, että hän on hengissä.
– Kyllä se on sillä lailla jäänyt mielen päälle, vaikka ei olekaan ahdistanut, että kyllä mulla vieläkin, jos pistän silmät kiinni ja piirrän sen tilanteen, niin kyllä mä sen kaikki muistan.
Puhu murhe pyörryksiin
20 vuoden ajan Merikanto on noudattanut tapahtuneessa traumapsykologisiskonsa oppeja.
– Puhut tästä kaikille, puhut pyörryksiin, niin ei jää tästä semmoista, murhetta asiasta. Sitä mä noudatin, nukuin hyvin, olin normaalisti töissä. Kuljin junalla entiseen tapaan. Jos juna heilahti makuuvaunussa, niin kieltämättä vähän säpsähti, että meneekö tämä taas kiskoilta. Mutta ei jäänyt kammoa.
Nyt Merikanto on neljättä vuotta eläkkeellä ja keskittyy musiikkiharrastuksiinsa.
– Puukkoa käytän vain kalanperkuuseen.
Kulunvalvonta tuli ripeämmin käyttöön
Jo ennen turmaa Suomen raideverkostoon oli yritetty kehittää automaattista kulunvalvontaa. Se olikin jo ennen Jyväskylän turmaa käytössä, mutta ei kyseisellä rataosuudella. Sekä Jyväskylä että vuoden 1996 Jokelan turma kiihdyttivät päätöksentekoa koko verkoston kattavan kulunvalvonnan rakentamiseksi.
Jyväskylän turman jälkeen juniin ehdotettiin myös turvavöitä kuten lentokoneissa. Kolmeen junaan asennettuja vöitä ei kuitenkaan juuri käytetty ja niistä luovuttiin osin epäkäytännöllisyyden takia. Onnettomuustutkija Alppivuoren mukaan vastaava turma ei nykypäivänä olisi mahdollinen.
– Kiskoilta suistuminen ei nykyään ole mahdollista, jos tekniikka toimii, Alppivuori takaa.
Korjattu matkustajamäärä noin 300:aan 3.3 klo 19:04.
Korjattu tietoja junan jarrutuksesta ja vaihteenvaihdosta 3.3. klo 10.30.