Kun epäilys iskee: Mistä tiedän, onko kumppanini kokenut seksuaalista väkivaltaa?

Hän kavahtaa aina, kun kosketan häntä tietyltä alueelta.

Seksin jälkeen kumppanini aina itkee.

Kumppanini on pelottavan koukussa pornoon.

Minusta tuntuu, ettei hän kerro menneisyydestään aivan kaikkea, vihjailee vain...

Seksuaalisen väkivallan kokemukset jättävät ihmisiin eri tavoin jälkensä. Entä jos itselle on iskenyt epäilys, että oma kumppani olisi saattanut kokea joskus seksuaalista väkivaltaa?

Psykoterapeutti Maaret Kallio kannustaa ottamaan aiheen reilusti, mutta lempeällä tavalla puheeksi. Mitään suoranaisia ja yleismaailmallisia tunnusmerkkejä seksuaalisesta hyväksikäytöstä kun ei ole olemassa.

– Jos ei uskalla tai halua kysyä suoraan, voi asian tuoda esille , että ”minulle tuli sellainen olo, että onko sinulle sattunut jotain ikävää? Tai onko sinua joskus kohdeltu väärin? Onko joku tehnyt sinulle jotain pahaa seksuaalisuuden alueella, kehollesi tai intiimialueillesi? Onko sinut pakotettu tekemään jotakin?” Kallio listaa.

– Suoraan kysyminen on aivan ok, jos sen tekee nätisti ihmetellen, eikä tietäen.

Lujasti lempeä -blogistaan tuttu Kallio painottaakin olemaan lempeä lähetti.

– Siinä voi tuoda myös oman hämmennyksensä esiin lempeällä tavalla, sanoo ääneen reaktion ja käyttäytymisen: ”Aina, kun kosketan sua tai yritän tulla lähelle, minulla on herännyt huoli: onko mielessäsi jotain, kun en aivan saa kiinni, ihan kuin jättäisit jotain kertomatta?” Mutta tämä pitää tehdä hyvin lempeästi, Kallio opastaa.

– Kunhan ei esitä tietävänsä mitään etukäteen, ja kunhan ei vain syytä. Jo kysymys luo väkivaltaa kokeneelle luvan puhua ja herättää ajattelemaan, ettei tämän ihmisen kanssa tarvitsekaan vaieta.

Alistetusta voi tulla alistaja

Ihmiset reagoivat kokemaansa väkivaltaan eri tavoin. Reaktiot voivat olla niin psyykkisiä kuin fyysisiäkin. Jopa itsetuhoisia.

Ihmisillä on myös erilaisia selviytymiskeinoja, sekä positiivisia että negatiivisia. Moni pyrkii unohtamaan vaikeat kokemukset turvautumalla negatiivisiin selviytymiskeinoihin, kuten päihteisiin tai salailuun.

Seksuaalisen väkivallan uhri ei välttämättä muutu araksi seksuaalisuuden puolella. Päinvastoin.

Seksistä voi tulla täysin välinpitämätöntä.

– Silloin se on selkeä merkki siitä, ettei väkivallan traumaa ole käsitelty riittävän perusteellisesti, jos se vaikuttaa edelleen noin voimakkaasti tulevaan seksuaaliseen toimintaan. Kyse on siitä, että ihminen haluaa tuntemuksen, että hän on vallankahvassa ja hän hallitsee tilannetta, tai että hän toistaa siinä toisena osapuolena sitä, mitä itse on kokenut. Hän ikään kuin toistaa traumaa, Kallio kuvailee.

Kun Oon siellä jossain mun – Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen -teoksen haastatelluilta toipujilta kysyttiin, millaisia negatiivisia, mutta hyödyttömiksi todettuja selviytymiskeinoja he olivat kokeilleet, niitä olivat niin sanottu hyperseksuaalinen toiminta tai valtaa käyttävä seksuaalinen toiminta.

– He kuvailivat esimerkiksi harrastaneensa hirveästi seksiä tai halunneet määrätä tahdin, tietyllä tavalla alistaa toista. Osoittaa, että on itse seksuaalisesti rohkea ja aktiivinen. Kipeät ja käsittelemättömät muistot tulevat pintaan monin tavoin, mutta kaikella ihmisen toiminnalla on aina jokin mieli. Se on usein merkki traumaattisista kokemuksista, joita ei ole käsitelty, Kallio kuvailee.

Seksistä voi tulla vallan väline

Oma kumppani ei välttämättä osaa edes aavistaa, että hyperseksuaalinen toiminta voisi olla merkki taustalla kummittelevasta traumasta. 

– Tätä voi olla hyvin tekninen seksi, josta puuttuu lämpö ja läheisyys.  Seksi on hyvin teknistä, hyvin runsasta, sitä on todella paljon, se on ylettämätön rohkeaa – rajatonta. Kyse ei ole silloin siitä, että olisi seksuaalisesti rohkea tai aktiivinen, vaan siitä, ettei vain pysty tulemaan toimeen oman haavoittuvaisuutensa kanssa. Seksistä tuleekin vallan väline, ei lämmin tai intohimoinen vuorovaikutustilanne, Kallio kuvaa.

– Kun seksillä, itsellä tai kumppaneilla ei ole enää mitään väliä, on tärkeää kysyä itseltään, että mikä on vialla? Mikä pinnan alla painaa?

Lisätietoa ja tukea: Oon siellä jossain mun – Seksuaalisesta väkivallasta toipuminen