Kuka murhasi Piian 30 vuotta sitten? Henkirikosta pimittävä henkilö on hyvin poikkeuksellinen – "He vaikuttavat ulkoisesti normaaleilta, jopa miellyttäviltä"

LUE MYÖS: Erikoisraportti: Onko oudossa kirjeessä ratkaisu murhamysteeriin? "Tajuttoman tuntuista tyttöä oltiin kantamassa henkilöautoon"

Vaikea tunnistaa

Lauerman mukaan suurella todennäköisyydellä henkirikoksen tehnyt ja siitä kiinni jäämättä selvinnyt ihminen on juuri tällainen poikkeushenkilö, jolla on vahvoja psykopaattisia piirteitä.

– Sellaisen henkilön tunnistaminen laajan yleisön joukosta on hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta, koska he vaikuttavat ulkoisesti yleensä normaaleilta ja miellyttäviltä, jopa oikein hauskoilta ja luotettavilta.

– Jos heidät olisi helppo tunnistaa, niin eivät he menestyisi. He pystyvät yllätyksiin ja se mahdollistaa heille elintilan, tietynlaisen ekologisen lokeron.

Täydellisen tunteettomia

Useita henkirikoksia tehneissä sarjamurhaajissakin on kuitenkin eroja ja he ovat taustoiltaan ja motivaatioltaan erilaisia ihmisiä.

– Tietty täydellinen tunteettomuus ei ole täysin läpikäyvä piirre sarjamurhaajienkaan joukossa, mutta se on hyvin yleistä heille.

Piia Ristikankareen murhaaja – kuten muidenkin pimeiden henkirikosten tekijät – voivat hyvinkin olla hengissä edelleen. Heidän on myös mahdollista lukea tapauksia koskevaa uutisointia mediasta ja netistä.

–  Tekijöistä jotkut seuraavat uutisointia, mutta eivät kaikki. On vaikea sanoa, miten se vaikuttaa heihin, Lauerma sanoo.

Julkisuus ei saa tällaisissa tappajissa aikaiseksi tunnustamisen tarvetta.

–  He voivat hyvin elää 30 vuotta normaalisti meidän muiden keskuudessa. Kuten sanottu, he ovat hyvin harvinaisia poikkeusihmisiä.

Osaavat teeskennellä

Jos psykopaattisia piirteitä omaava tappaja jää lopulta vuosien jälkeen kiinni pimeästä henkirikoksesta, se ei ole välttämättä heille suuri helpotus saada tekoa omaltatunnoltaan.

– Nämä ihmiset ovat juuri sitä tyyppiä, joilla omaatuntoa tai syyllisyyden kokemusta ei juurikaan ole. He voivat sitä teeskennellä ja väittää, mutta heidän omaan lausumaansa ei kannata kovin pitkälle luottaa.

– On henkilöitä, jotka ovat kiinni jäätyään raportoineet helpotuksesta, mutta on hyvin vaikea arvioida, onko raportoitu kokemus todellinen. Kun henkilö, joka on tätä laatua, kertoo jotain itsestään, niin se on vasta kertomus, Lauerma huomauttaa.

Teknisen tutkinnan ja etenkin dna-tekniikan kehittymisen myötä myös erittäin vanhojakin henkirikoksia selviää. On äärimmäisen harvinaista, että tekijä itse tulisi ilmoittautumaan vanhan henkirikoksen tekijäksi.

– Vaikka ihminen ilmoittautuisi, niin häntä ei välttämättä tuomittaisi, koska tarvitaan objektiivinen näyttö. Tätä suuren yleisön on välillä vaikea ymmärtää.

– Jos pelkkä ihmisen oma tunnustus riittäisi, niin järjestäytynyt rikollisuus voisi laittaa sijaiskärsijöitä vastuuseen rahalla tai pakolla. Henkirikoksia voitaisiin teettää tai tehdä ja lähettää toinen kärsimään niistä rangaistus, Lauerma kuvailee.