"Sinusta tulee mummi!" Kun Krista kuuli lauseen, joka saa monet naiset hyppimään riemusta, hänelle iski pakokauhu. Ei vielä, ei nyt, juuri kun hän on saanut omat lapset maailmalle.
Krista Lähteenmäki oli itse vasta 35-vuotias, kun hänen parikymppinen tyttärensä ilmoitti odottavansa lasta. Iloiseksi tarkoitettu raskausuutinen aiheutti riitaa.
– Olin vähän liian kärkäs ja sanoin tyttärelleni, että miksi nyt, olisit elänyt vielä nuoruuttasi rauhassa. Lisäksi minulle tuli itsekkäitä ajatuksia siitä, että olenko valmis mummoksi. Täytin 36 juuri ennen vauvan syntymää.
Krista oli juuri tuntenut suurimman vastuun olevan takanapäin ja alkanut miettiä, mitä hän haluaa elämässään tehdä. Vapaus oli tuntunut hyvältä.
– Tyttärenpoikani syntymä oli todella iloinen hetki, ja hän on ollut alusta saakka erittäin lähellä sydäntäni. Mutta hänen odotusaikanaan pelkäsin todella paljon sitä, että olenko osannut kertoa lapselleni kaiken sen, mitä äitiys on ja mitä siihen vaaditaan, Krista kertoo.
Kristan elämä kun oli pyörinyt lasten ympärillä ja lasten ehdoilla jo 15-vuotiaasta saakka. Hän oli itse vasta yläasteella, kun kuuli odottavansa lasta.
Ja juuri kun hän oli saanut lapsensa maailmalle, tuli uutinen lapsenlapsesta. Kristalla oli asiassa sulattelemista.
– Olinhan nainen parhaassa iässä ja juuri vasta päässyt lastenhoidosta, opiskelusta ja saanut kaksi tytärtä maailmalle ja ajattelin saavani hengähtää ja jatkaa kasvuani naisena. Nyt taas minun piti opetella uusi rooli, mummon rooli, ja otettava vastaan sen tuoma vastuu.
Mummouden ja äitiyden rajapinta sekoittui
Kristalla oli aluksi totuttelemista siihen, että tyttärillä on nyt oma elämä. Krista halusi nähdä lapsenlapsen lähes joka päivä ja koki, että hänen täytyi huolehtia kaikesta.
– Mummouden ja äitiyden rajapinta sekoittui. Kun tyttäreni muutti toiselle paikkakunnalle, suorastaan romahdin. Kuvainnollisesti napanuora ei katkennut, vaan repesi.
Tunteet kumpuavat Kristan omasta nuoruudesta, joka muuttui aikuisuudeksi kertaheitolla. Kun vasta peruskoulua käyvä Krista huomasi olevansa raskaana, täytyi hänen ottaa vastuuta itsensä lisäksi uudesta pienestä ihmisestä.
– Päällimmäinen ajatus oli tuolloin se, että kuinka tästä selvitään. Sitä mietti, ovatko omat haaveet ja toiveet tulevasta realistisia. Koin paljon pelkoja sekä tulevasta elämästä että ennakkoluuloista, joita näin nuori äiti voi kohdata.
Karu todellisuus heti haltuun
Krista sanoo kohdanneensa paljon epäilyä ja luottamuksen puutetta. Hänelle puhuttiin adoptiosta ja raskaudenkeskeytyksestä, mutta nuorelle naiselle oli selvää, että hän pitää lapsen.
– Lähdin heti järjestämään omaa elämääni alkuun ja muutin pois kotoa. Sain hyvän alun ensikodista, jossa oli lämmin tunnelma. Sieltä sai paljon apua sekä vertaistukea muilta nuorilta äideiltä.
Kristan lähipiiri teki selväksi, että jos hän äidiksi ryhtyy, hän kantaa siitä itse päävastuun. Tätä asennetta hän kiittelee.
– Jos siinä tilanteessa lapsuudenkotiin hössötellään pinnasängyn paikkaa ja muita lapsen tarpeita, niin tilanne olisi vääristynyt ainakin omalla kohdallani. Karu todellisuus oli otettava heti haltuun ja päätettävä, että tämä on minun valintani ja oma polkuni.
Teinikaverit innostuivat vauvasta
Krista palasi kouluun kuukausi synnytyksen jälkeen. Opettajat suunnittelivat hänelle sopivan polun, ja hän sai käytyä peruskoulun normaalissa tahdissa. Siitä hän jatkoi ammattikouluun.
Nuoresta iästään huolimatta Krista päätti kantaa vastuun vauvasta. Kuva: Kristan kotialbumi
– Oma äitini auttoi aluksi vauvan kanssa koulupäivien ajan, sitten tytär meni perhepäivähoitoon.
Vaikka Krista ei päässytkään enää samalla tavalla nuorten rientoihin kavereidensa kanssa, ei hän silti koe jääneensä yksin. Vauva oli teiniporukalle uusi, ihmeellinen asia, joten kaverit jakoivat Kristan ja vauvan arkea. Hänen oli henkisesti helpompaa olla ikäistensä seurassa.
Silti pelottavat ajatukset saattoivat iskeä illan hämärtyessä. Tunne yksinäisyydestä iski kovaa.
– Esimerkiksi kun lapsi oli kipeä ja itse olin niin nuori, ettei elämänkokemusta ja taitoja oikein ollut. Itselläni oli vanha Marttaliiton opaskirja, josta luin, mitä kaikkea kotiin tarvitsee – tällaisia asioita jouduin opettelemaan vauva-arjen keskellä.
Siinä, missä kaverit käyttivät illat opiskeluun tai vapaa-aikaan, Krista haki lapsen hoidosta, hoiti kaikki kotityöt ja sen päälle teki läksyt. Myös taloustilanne huolestutti. Kaverit tekivät keikkahommia viikonloppuisin ja iltaisin, mutta Krista joutui laittamaan lapsen tarpeet edelle ja olemaan hänen kanssaan kotona.
Kahdet lapsilisät omalle tilille
Saparopäinen nuori nainen herätti huomiota monessa paikassa. Esimerkiksi pankissa virkailija pähkäili, miten voi olla mahdollista, että Kristan tilille oli tullut kahdet lapsilisät.
– Toiset lapsilisät olivat minun omani. Junassa konduktööri saattoi sanoa lastenlippua ostaessani, ettei pieni lapsi tarvitse vielä omaa lippua. Siinä selittelin, että lippu tulee minulle itselleni.
Tarhan ja koulun vanhempainilloissa Krista sai usein ihmetteleviä katseita.
Kuvassa Krista tekee läksyjään lattialla, samalla kun tytär köllöttelee lähellä. Kuva Kristan kotialbumista.
Selittelyä jatkui vuosien ajan. Krista kertoo, että vasta nyt 42-vuotiaana hän uskaltaa sanoa suoraan, minkä ikäisiä lapsia hänellä on.
– Usein työpaikan kahvipöydässä ensimmäinen keskustelunaihe on se, että minkäikäisiä lapsia sinulla on. En aina jaksa niitä lisäkysymyksiä ja hämmästelyitä, joten olen saattanut heittää oman ikäni muutaman vuoden vanhemmaksi tai lapseni hieman nuoremmiksi.
Ikäkysymysten jälkeen ihmetellään pärjäämistä. Todellinen huumoriveikko heittää kuluneen "etkö sä tiennyt silloin ehkäisystä" -vitsin.
Äiti kasvaa yhdessä lapsen kanssa
Krista ajattelee, että parasta nuoren äidin näkökulmasta on lapsen kanssa yhdessä kasvaminen.
– Kun ei ole itsekään vielä valmis paketti, sitä muokkautuu lapsen myötä. Tuntuu, että jos lapsen saa vanhempana, joutuu lapsi muokkautumaan jo valmiiseen elämään.
Jotain voi kuitenkin jäädä kokematta. Krista sanoo, että kesälomat, ulkomailla opiskelut ja festarit ovat esimerkkejä asioista, joista hän ei ole voinut kuin haaveilla.
Mummon rooli vaatii opettelua
Nykyään tyttäret asuvat äitiään lähellä. Yhteydenpito puolin ja toisin on tärkeää ja suhde muuttuu jatkuvasti paremmaksi.
– Vieläkin tuntuu hankalalta käyttää rahaa itseeni, kun ensimmäinen ajatus on, tarvitsevatko tytöt jotain sillä rahalla. Haluan kuitenkin olla heille mallina siinä, että äiti ei elä vain perhettään varten, vaan itsestäänkin pitää pitää huolta.
Opiskelemalla ja tekemällä töitä hän on yrittänyt olla esimerkkinä vahvasta naisesta.
Krista sanoo opettelevansa tekemään lapsenlapsensa kanssa mukavia, tavallisia asioita – niitä, mitä muutkin mummot tekevät.
– Yritän nauttia tästä roolista ilman jatkuvaa huolta ja vastuun kantamista. Yritän jättää varmistamisen taakse ja alkaa samalla elää omaa elämääni. Tämä vaatii kuitenkin vielä opettelua.
Ihmettelevät katseet kuitataan jo huumorilla
Krista kertoo törmänneensä myös siihen ajatukseen, että hänellä on helppoa, kun lapset ovat jo aikuisia ja itse on vielä nuori.
– Ruuhkavuosissa tässä rämmitään, ja pitkät työmatkat ja työpäivät vievät ison osan arkipäivistä. Olen jopa hieman kateellinen mummoille, jotka ovat eläkkeellä ja viettävät vapaata aikaa lastenlapsiensa kanssa.
Kun tänä päivänä 6-vuotias tyttärenpoika pyytää kahvilassa mummilta jotain tai leikkipuistossa hihkuu mummin perään, Krista saa edelleen pitkiä katseita. Monella nelikymppisellä naisella on oma vauva tai taapero matkassaan, muilla mummoilla harmaata hiuksissaan.
– Nuorena äitinä totuin kyseenalaistaviin katseisiin ja piti yrittää olla muiden silmissä tavallistakin parempi äiti. Nyt osaan ottaa kaiken tällaisen huomion huumorilla.