Koteihinsa teljettyjä perheitä, suljettuja kaupunkeja ja joukkohautoja – koronaa torjutaan lähes yhtä kovin keinoin kuin historiamme pahimpia ruttoja
4:06Katso video: Helsingin ja Turun yliopiston väitöskirjatutkija Elina Maaniitty kertoo MTV Uutiset Liven haastattelussa, millaisin keinoin epidemiaa torjuttiin 1700-luvulla.
300 vuotta sitten laajaa pelkoa kylvänyt ruttoepidemia laittoi ihmiset varpailleen Suomessa. Nyt valtiot taistelevat koronavirusta vastaan. Vaikka korona ja rutto ovat tauteina hyvin erilaisia, torjutaan niitä osin myös samoilla keinoin.
Ulkonaliikkumiskieltoja, rangaistuksia sekä karanteeneja. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi on otettu käyttöön laaja valikoima erilaisia keinoja, jotka nykyajan ihmisille tuntuvat historiallisilta. Ehkä voisi olla osuvampaa sanoa, että historiallisen sijaan ne ovat historiasta tuttuja.
1700-luvun tautiepidemioihin perehtyneen väitöskirjatutkijan Elina Maaniitynmukaan karanteenitoimet ovat olleet aina osa keinovalikoimaa tartuntatautien ehkäisyssä. Ennen modernia lääketiedettä karanteenit olivat käytännössä ainoa toimiva keino tautien leviämisen estämiseksi.
Maaniityn mukaan esiteollisen ajan ihmiset saivatkin tottua koronatoimia vastaaviin ja niitä rajumpiin toimenpiteisiin.
– Historiaan verrattuna nämä koronatoimenpiteet eivät vaikuta kovinkaan rankoilta tai poikkeuksellisilta. Etenkään Pohjoismaissa tällaista ei kuitenkaan ole nähty todella pitkään aikaan. On hyvin ymmärrettävää, että toimet järkyttävät ihmisiä.
Vaatteiden polttoa ja kotiinsa teljettyjä ihmisiä
Koronan leviämisen ehkäisemiseksi Suomen ulkorajat laitettiin tilapäisesti säppiin sekä Uusimaa eristettiin muutamaksi viikoksi. 1700-luvulla rajojen ja kaupunkien sulkemiset olivat normaaleja keinoja. Koska rutot levisivät laivaliikenteen mukana, epidemian aikana laivoja ei päästetty satamiin tai niiden miehistön tuli odottaa merellä jopa 40 päivää ennen lastin purkamista.
Suomessa ei ole ollut varsinaista ulkonaliikkumiskieltoa koronan takia, mutta esimerkiksi Espanjassa ulkona liikkumista on sakotettu jopa tuhansilla euroilla. Ruton aikana turhaa liikkumisesta rankaistiin erityisen rajulla kädellä.
– Ruttoepidemioiden aikana sairastuneita on teljetty koteihinsa käytännössä kuolemaan, koska talot muurattiin umpeen. Tämä on kuitenkin hyvin äärimmäinen keino, enkä ole törmännyt esimerkkeihin sen käytöstä Pohjoismaissa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Mies hautaa ruttoon sairastuneiden ruumiita joukkohautaan vuonna 1835. Kuva: Wellcome Collection.
Koronan aiheuttamien poikkeusolojen aikana jotkut ovat pohtineet toteutuvatko omat perusoikeudet tai rajoitetaanko liikkumista liikaa. Vaikka eettiset ongelmat tunnistettiin jo 1700-luvulla, Maaniityn mukaan samanlaista perusoikeuskeskustelua ei ruttoon liittyvien toimien kohdalla tuona aikana käyty.
Karanteenien ja ulkonaliikkumiskieltojen lisäksi käytössä oli myös kansanomaisia keinoja ruton taltuttamiseksi. Jos koronan aikana toiset ovat hakeneet mielenrauhaa pesemällä vaatteet oikein kuumassa vedessä, ruttoepidemian aikana vaatteet ja tilat savustettiin katajan oksia polttamalla. Myös sairastuneiden vaatteita poltettiin.
– Suurten tautiepidemoiden yhteydessä on turvauduttu erillisiin hautausmaihin, joihin tautiin kuolleet ovat haudattu mahdollisimman nopeasti joukkohautoihin.
"Korona leviää ruttoa tehokkaammin"
Ensimmäiset viitteet koronasta havaittiin viime vuoden lopulla Kiinan Wuhanissa. Pian tauti levisi matkailijoiden mukana Eurooppaan aiheuttaen valtaisaa tuhoa muun muassa Italiassa Lombardian alueella. Tammikuun lopulla Suomessa todettiin ensimmäinen koronatartunta. Koronan uskotaan tulleen Suomeen useamman eri matkustajan mukana.
Rutto saapui Suomeen tavallisesti meritse, joko kaupankäynnin tai sodan yhteydessä. Sotalaivojen maihin tuomat rotat kantoivat mukanaan Yersinia pestis -bakteerin sairastuttamia kirppuja, jotka isännän kuoltua siirtyivät etsimään ravintoa ihmisistä. Yersinia pestis -bakteeri aiheuttaa kolme tautimuotoa: paiseruton, keuhkoruton ja septisen ruton. Paiserutto oli näistä ylivoimaisesti yleisin.
Kuten koronassa myös historian muissa kulkutaudeissa leviäminen siis tapahtuu ihmisten liikkumisen myötä. Vaikka kummankin leviämiseen vaikuttaa ihmisten liikkuminen, Maaniityn mukaan taudit ovat muuten hyvin erilaisia.
– Korona leviää todella paljon tehokkaammin ja nopeammin kuin rutto. Toisaalta rutto on hyvin paljon vaarallisempi sairaus.
Rokonistutuksista rokotteisiin
Nykyaikaisten rokotteiden esi-isinä pidetyistä rokonistutuksista haettiin apua 1700-luvulla yleisiin isorokkoepidemioihin.
Isorokosta oli tullut 1600-luvun aikana aiempaa vakavampi tauti, joka kuolemanvaaran lisäksi saattoi sokeuttaa ja jättää vakavia arpia. Huolta lisäsi myös se, että monia eurooppalaisten kuningashuoneiden lapsia menehtyi isorokkoon.
Ruotsin valtakunnan ensimmäiset rokonistutukset tehtiin Turussa vuonna 1754. Isorokkoon sairastuneista otettiin talteen rokkoainetta, jota laitettiin useimmiten lapsiin immuniteetin synnyttämiseksi. Tapoja toteuttaa rokonistutuksia oli monia.
– Euroopassa yleisin tapa oli tehdä rokotettavalle käsivarteen pieni viilto, johon laitettiin tuoreesta rokkorakkulasta saatavaa lymfanestettä.
Nykyaikaiset rokotteet ovat rokonistutuksia huomattavasti turvallisempia. Ensimmäisissä rokonistutuksissa kuolemanriski oli merkittävä, ja pelko saikin ihmiset vastustamaan rokonistutuksia.
– Aluksi keskeinen syy vastustaa rokonistutuksia oli uskonto. Ajateltiin, että tahallinen taudin tartuttaminen ihmisiin on synti. Käsitys kuitenkin muuttui vähitellen, sillä osa papeista asettui puolustamaan rokonistutuksia. Ruotsin valtakunnassa moni pappi teki itse rokonistutuksia potilaille.
Monet vanhemmat eivät halunneet istuttaa rokkoa lapsiinsa, koska kuolleisuus rokonistutuksiin oli alussa suurta. Lääkärit joutuivat käymään pitkällisiä keskusteluja vanhempien kanssa. Maaniityn mukaan tilanne ei ollut lääkäreillekään helppo.
– Lääkärit tiesivät, että väestötasolla rokonistutuksista on merkittäviä hyötyjä, mutta vaarana olisi yksittäisten potilaiden kuolema.
Isorokon torjunnan historiassa otettiin suuri harppaus 1700-luvun viimeisinä vuosina. Vuonna 1796 brittilääkäri Edward Jenner testasi uudenlaista menetelmää, jossa aiemmin rokonistutuksissa käytetty isorokkoaine korvattiin paljon vaarattomammalla lehmärokolla. Tätä menetelmää kutsuttiin rokonistutuksen sijaan jo rokottamiseksi. Myös riskit olivat huomattavasti pienemmät kuin aiemmissa rokonistutuksissa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Lehmärokko oli harvinainen tauti, eikä rokkoainetta ollut helposti saatavilla. Tästä syystä lehmärokkoa viljteltiin vasikoissa. Kuva: All Over Press./All Over Press
Isorokko on ainoa ihmisten tartuntatauti, joka on onnistuttu kokonaan hävittämään maailmasta. Se julistettiin hävitetyksi luonnosta vuonna 1980. Tämä onnistui rokotusten avulla.
Myös koronaan kehitetään pikavauhtia rokotetta. Maaniityn mukaan nykyajan rokotekriittisyydessä on monia yhtäläisyyksiä 1700-luvun vastustuksen kanssa.
– Usein pelätään, että rokotus on vaarallisempi kuin se, kun taudin saisi luonnostaan. Aika usein pelko kietoutuu siihen, että rokotus tuntuu epäluonnolliselta, että tahallaan tartutetaan tautia. Se tuntuu olevan edelleen monen rokotekriittisen ajatusten taustana.
Kansat kokosivat voimansa ruton edessä
Vaikka jää nähtäväksi, millaista historiankirjoitusta meneillään olevasta ajanjaksosta tullaan kirjoittamaan, on erilaisia rooleja koronanarratiiville aseteltu jo nyt. Sankarin viittaa on soviteltu vuoroin terveydenhuollon ammattilaiselle, niille, jotka yrittävät keksiä lääkettä koronaan ja valtioille, jotka uskaltavat tehdä rohkeitakin päätöksiä ihmisen terveyden turvaamiseksi. Pahiksen rooliin sen sijaan on asetettu niin kiinalaisia laboratorioita kuin villieläintorejakin.
– Koska korona on uusi tauti, niin varsinkin länsimaissa on syntynyt kiinalaisiin ja muihin ulkomaalaisiin kohdistuvaa epäluuloa ja syyttämistä.
Maaniityn mukaan toisenlaisina koettujen ihmisryhmien leimaaminen on ollut aiemminkin tavallista. Esimerkiksi juutalaisten uskottiin olevan syyllisiä mustaan surmaan, sillä he välttyivät useammin taudilta luultavimmin omien puhtaussääntöjen vuoksi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen...
Rutto riehui viimeisen kerran Lontoossa vuonna 1665 tappaen 100 000 ihmistä. Teos kuvaa lontoolaista katua, jossa makaa ruttoon menehtyneitä naisia. Kuva: Wellcome collection.
Vihollinen muuttui kuitenkin yhteiseksi, kun ruttoepidemiat yleistyivät. Rutosta tuli kansakunnat ylittävä yhteinen paha. Maaniityn mukaan jo 1700-luvulla ruttoepidemia nähtiin aikalailla yhteisenä taisteluna. Se johtuu pitkälti siitä, että epidemioita oli ollut Euroopassa jo niin pitkään sitä ennen.
– Lähteissä on paljon tietoa siitä, että tuona aikana yhteisö tiivistyi täällä, ja ihmiset ovat yrittäneet auttaa toisiaan todella paljon.
Mitä epidemian jälkeen?
Tällä hetkellä Suomessa on reilusti yli 6000 vahvistettua koronatartuntaa, ja koko maailmassa yli 5 miljoonaa. Todellinen lukumäärä on kuitenkin huomattavasti tätä suurempi. Tällä hetkellä koronakuolleisuus on vaihdellut alle yhden ja kymmenen prosentin välillä maasta riippuen.
– Historian suurin epidemioihin verrattuna koronaepidemia on Suomessa todella pieni ja maailmanlaajuisestikin varsin pieni. Jos puhutaan rutosta tai kolerasta niin, ne kuolleisuus prosentit ovat sellaisia, että niitä ei voi verrata ollenkaan koronavirukseen.
Heti koronatoimien asettamisen jälkeen valtiot alkoivat valmistautua koronan jälkeiseen aikaan. Keskustelujen keskiöön nousi, kuinka yritysten kaatuminen estetään ja kuinka talous saadaan nousuun mahdollisen taantuman jälkeen. Samoja asioita pyöriteltiin jo esiteollisella ajalla. Maaniityn mukaan ruttoepidemioiden seuraukset olivat hyvin pitkäkestoisia.
– Pitää muistaa, että niissä menetettiin usein hyvin suuri osa väestöstä. Paiseruton kuolleisuus oli yleensä noin 50 prosentin luokkaa.
1710-luvun rutto tuhosikin Suomessa kokonaisia perhekuntia. Helsingin väestöstä kyseinen epidemia tappoi kolmanneksen.
– Paitsi, että ruton seuraukset olivat henkisesti äärimmäisen raskaita, tällaiset olosuhteet olivat erityisen vaikeita myös sen takia, että niistä seurasi työvoimapulaa ja samalla lukemattomien ihmisten tulevaisuuden suunnitelmat menivät uusiksi.
Musta surma, isorokko ja espanjantauti. Kaikki nämä pelätyt rutot ovat jättäneet oman leimansa niin taiteeseen kuin tieteeseenkin. Mutta millainen jälki korona-ajasta jää historiankirjoihin?
– Luultavasti myöhempien aikojen historiantutkijat kiinnittävät huomiota sellaisiin asioihin, mitä me emme osaa nyt edes pohtia. Voisin kuitenkin kuvitella, että keskustelut siitä, pitääkö suojella ihmisten terveyttä vai taloutta kiinnostavat tulevaisuudessakin.
