Suomen Jääkiekkoilijat ry:n uusi toiminnanjohtaja Jari Kostiainen, 55, aloitti tehtävänsä aikana, jolloin tilanne olisi vaikea kokeneellekin pelaajayhdistyspomolle. Miten tästä tilanteesta selvitään? Ja kuka tällainen Kostiainen ylipäätään on?
LUE MYÖS: Pelicans-seurapomolta lukema raskaista kuluista, kun SM-liiga jatkuu erikoisolosuhteissa – faneilta tukea, vaikka halliin ei pääsekään
Viestintä-ja verkkokoulutustoimistoissa työskenteleminen on välillä tuulista hommaa, mutta Jari Kostiainen hyppäsi elokuussa tehtävään ajankohtana, jolloin turvakaiteista oli parempi pitää kovaa kiinni.
Kostiainen nimitettiin 19 vuotta Suomen Jääkiekkoilijat ry:n toiminnanjohtajana työskennelleen Jarmo Saarelan seuraajaksi. Mihinkään leppoisaan pehmeään laskuun ei ollut mahdollisuutta, kun koronaviruspandemian toinen aalto kolkutti ovelle ja seurat miettivät paniikkipäissään keinoja alentaa kuluja.
Kostiainen istuu leppoisasti kahvikuppi kädessä pelaajayhdistyksen toimistorakennuksessa Pasilassa, nojaa taaksepäin ja huokaa.
– Aika on mennyt kuin siivillä. Tuntuu, että juoksee koko ajan vähän perässä, kun on niin paljon asiaa. Kädet savessa on saanut tehdä töitä.
Kostiainen kehuu Saarelan kädenjälkeä. Saappaat ovat isot, sillä varsinkin työuransa loppupuolella Saarela otti erittäin räväkän roolin.
Kostiainen vaikuttaa sellaiselta leppoisalta ja sanavalmiilta veijarilta, jonka tarinoita vuosien varrelta olisi hauska kuunnella baaripöydässä tai makkaranpaistolaavulla.
Sanavalinnat ovat teräviä ja lauseet selkeitä. Niille ominaisuuksille on tässä työssä käyttöä.
Löytyykö sinulla samanlaista tulta kuin Jarmolla?
– No, tilanteen mukaan mennään, Kostiainen sanoo ja virnistää perään.
Tuomarihommia ja junnuseuran vetämistä
Nimi Jari Kostiainen tuskin sytyttää lamppuja mainstream-tason jääkiekonseuraajille, mutta jos taustoja tonkii enemmän, sieltä löytyy hyvinkin monipuolista kiekkotaustaa.
Omat jääkiekkopelit jäivät pikkujunnuihin, mutta talvet kuluivat silti aktiivisesti Kupittaan maisemissa TPS:n otteita seuratessa. Myös muiden paikallisten joukkueiden otteluissa tuli paljon vietettyä aikaa.
Kostiainen hankki 17-vuotiaana tuomarikortin, joka avasi uuden maailman. Pelin tunnelma, koppielämä, matkustaminen ja ihmisten parissa työskenteleminen toivat sisältöä elämään. Hän nousi Pohjola-leirin ja A-nuorten SM-sarjan tuomariksi asti.
Oma työura avautui kuitenkin media- ja sisältömaailmasta, jossa hän teki sekä myyntiä että sisällöntuotantoa. Jääkiekko tuli elämään oman pojan harrastuksen kautta, ja Kostiainen ajautui Karhu-Kissojen puheenjohtajaksi vuonna 2006.
Siinä luottamustehtävässä hän on edelleen ensi kesään asti.
– Ei ole ollut jonon takana ovea vapaaehtoistoimintaan, hän heittää.
Kostiainen kehuu jääkiekkoihmisiä ja kiekkoympyröistä saatua verkostoa, jota ei hänen sanojensa mukaan ”ei voi ostaa kaupasta”.
– Lapselle ja nuorelle juniorijääkiekko antaa hyviä välineitä opiskeluun ja työelämään.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
”Pelaajat olleet avoimia”
Kostiainen sai vihiä pelaajayhdistyksen avoimesta pestistä kaverinsa kautta. Hän tunsi jo hieman yhdistyksen toimintaa Karhu-Kissojen entisen valmennuspäällikön Jari Korpisalon tarinoista.
Noin 500 pelaajaa käsittävää yhdistystä on nyt tarvittu enemmän kuin ehkä koskaan, kun seurat ovat yrittäneet vähentää pelaajakulujaan. Se vaatii jämäkkyyttä sekä toiminnanjohtajalta että hallitukselta.
– Pelaajat ovat olleet hyvin avoimia, ja vuorovaikutus on ollut hyvää.
Pelaajayhdistystoiminta urheilussa on aina eräänlaista luovimista. Se ei voi yrittää kuristaa seuroja hengiltä liian kovilla vaatimuksilla, mutta pelaajien korvauksista ja oikeusturvasta on silti pidettävä kiinni.
Miten tasapaino saavutetaan? Rivien välistä on luettavissa, että pelaajat eivät ole ihan herkästi luopumassa eduistaan seurojen vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.
– Toivotaan, että seurojen taustat ovat kunnossa. Jos tuotot vähenevät, niiden pitää yrittää löytää muita ratkaisuja tulovirtoja.
– Jos selviävät tästä, ne selviävät ihan mistä vaan.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
”Markkinat korjaavat”
Joidenkin ennusteiden mukaan SM-liigapelaajien palkat laskevat tulevaisuudessa pysyvästi koronaviruspandemian aiheuttaman ”jälkipolton” takia.
Jääkiekkoilijat ovat olleet perinteisesti suomalaisen ammattilaisurheilun lippulaiva. Noin puolet ammattilaisiksi laskettavista suomalaisurheilijoista on jääkiekkoilijoita.
– En minä sen enempää lähde ennustamaan palkkojen kehitystä, mutta totean, että markkinat korjaavat.
Mitä se sitten tarkoittaa?
– Jos sarjassa on 15 seuraa, aina joku maksaa.
Kostiainen heittää esimerkiksi jalkapallomaailman ja Zidenide Zidanen, joka siirtyi vuonna 2001 Juventuksesta Real Madridiin 77,5 miljoonan euron siirtosummalla.
– Silloin puhuttiin, että ei tuollaisia summia maksa kukaan enää. Ja kuinka monta kertaa sekin on rikottu.
”Tyhmää lukea mediasta päätöksistä”
Vaikka akuutti koronatilanne uhkaa syödä voimat, pitäisi pelaajayhdistyksen samalla suunnata katseita tulevaisuuteen.
Vuonna 1973 perustettua yhdistystä pyöritetään kolmen palkatun työntekijän voimin, joten pelaajapohjainen hallitus on isossa osassa. Ja Kostiainen haluaa muutenkin, että pelaajan ääni kuuluisi kaikessa päätöksenteossa.
– On tyhmintä, että luemme jostain mediasta päätöksistä. Pelaajien pitää olla mukana kehittämässä lajia.
Pelaajien turvallisuus on iso asia. SM-liiga teki pelaajayhdistyksen tietämättä viime kaudella päätöksen, jonka mukaan jokaisesta päätaklauksesta tulee automaattisesti viiden ottelun pelikielto. Sääntö purettiin, mutta paha maku siitä jäi.
Tällä kaudella suunta on muuttunut parempaan, sillä rumia päähän kohdistuneita taklauksia on tullut vain muutamia.
– Junnusarjoissakin on alkanut tulla vähemmän ylilyöntejä. Kasvatustoiminta on noussut itse urheilun rinnalle.
”Taipumus laittaa pyllyä penkkiin”
Pelaajayhdistys on pyrkinyt auttamaan pelaajia siirtymisessä pelaajauralta muuhun työelämään. Edistystä on saatu, mutta sitä sarkaa on edelleen kynnettävänä.
Jääkiekon pelaajayhdistyksys, Jääkiekkoliitto, SM-liiga ja Liiga Alumnni sekä Olympiakomitea ovat valmistelleet hankkeen, jonka tavoitteena on rakentaa ja toteuttaa malli opiskeluista uran aikana tai sen jälkeen.
Pelaajien opintokoordinoinnista jääkiekon parissa vastaavat jatkossa jääkiekkolehtorit. Jääkiekkolehtoreiden toimipaikat sijaitsevat kuudella paikkakunnalla (Helsinki, Tampere, Turku, Jyväskylä, Kuopio ja Oulu), ja ne on sijoitettu paikallisten urheiluakatemioiden yhteyteen.
Kostiaisen viesti on sama kuin puheenjohtaja Teemu Ramstedtin. Jääkiekkoilun loppu ei ole työuran loppu, vaan yksi välivaihe.
– Vielä 1990-luvulla pelaajat jäivät enemmän yksin. Nyt useimmat pelaajat ymmärtävät itsekin, että kiekkoa voi pelata vain tietyn ajan. Siitä saatuja ominaisuuksia aletaan hyötykäyttää muussa työelämässä.
Entä voisiko korona-ajan tuomat vaikeudet muuttaa nuorten pelaajien suhtautumista koko lajiin? Voivatko niin sanotut marginaalitapaukset lopettaa jääkiekon ja valita ehkä jonkun muun lajin, koska ammattilaisura ei näyttäydykään enää niin hohdokkaana vaihtoehtona kuin kultaisina vuosina.
Kostiainen ei usko moiseen kehitykseen.
– Jos ajattelee jotain 16–17-vuotiasta poikaa, hillitön kilpailun ja voittamisen halu ajaa eteenpäin. Ihan samalla tavalla lukiossa älliä nappaavat ne, jolla on taipumus laittaa pyllyä penkkiin.