Etenkin yhden ottelun koripallomaajoukkueen takamies Petteri Koponen haluaisi pelata uudelleen, hän kertoo Hippo Taatilan kirjoittamassa elämäkerrassa Petteri Koponen - Malmin jääräpää (Tammi, 2017).
Susijengi pelasi tuhansien ja tuhansien suomalaisfanien edessä MM-kisoissa Bilbaossa vuonna 2014. Avausottelussa Yhdysvallat oli kylvettänyt Suomea, mutta heti toisessa pelissä kaatui Ukraina ja usko jatkopaikkaan oli vahva.
Alkulohkon viimeistä edellisessä ottelussa Suomi pelasi Turkkia vastaan. Voitto olisi varmistanut paikan pudotuspeleissä turnauksen 16 parhaan joukossa. Varma voitto kääntyi tappioksi ja Koponen oli ratkaisuhetkien keskiössä.
”Elämäni vaikeimpia hetkiä. - - Vaikka olin itse pelannut ihan ok ottelun ja matsi oli hallinnassamme koko varsinaisen peliajan, nimenomaan sen ottelun tahtoisin koko uraltani pelata uudestaan.”
Suomi johti kolmella pisteellä 16 sekuntia ennen neljännen erän loppua, kun Koponen pääsi vapaaheittoviivalle. Toinenkin heitto sisään olisi käytännössä varmistanut Susijengille historiallisen jatkopaikan.
Mutta. Ensimmäinen painui ohi. Ja toinenkin.
"Mä olin tehnyt sen miljoona kertaa aiemminkin – kaksi heittoa sisään. Mua ei edes erityisemmin jännittänyt, koska vaikka olisin heittänyt ekan ohi, pistämällä toisen sisään me oltaisiin pakotettu Turkki kahden pallonhallinnan peliin. - - Pelin jälkeen ei hirveästi tullut uni, kun matsin tapahtumat pyörivät videonauhana mielessä. En usko kovin monen edes ymmärtävän, miten tuollainen kokemus voi vaikuttaa pelaajaan."
Koponen paljastaa kirjassa, kuinka hän loukkasi nilkkansa Turkki-ottelussa, mutta salasi vammansa muulta joukkueelta ja valmennukselta. Kohtalonottelussa Uutta-Seelantia vastaan Koponen pelasi hammasta purren. Hänen ratkaisuheittonsa olisi nostanut Suomen jatkoajalle, mutta pallo kolisi raudoista ulos. Päävalmentaja kertoo kirjassa, kuinka Suomen viimeistä hyökkäystä ei olisi pelattu Koposen käsiin, jos hän olisi tiennyt pelaajansa nilkkavammasta.