Koomikko vertasi eläintuottajia huumebisnekseen sanomalla, että eläintuotteiden kauppiaskin tuottaa kärsimystä. Maidontuottaja pitää väitettä törkeänä.
Koomikko Ilkka Kivi ihmetteli Twitterissä 26. kesäkuuta sitä, miten Niko Ranta-Aho ei ota huomioon tuotteidensa tuomaa kärsimystä, kun Kiven mielestä vastaavasti esimerkiksi eläintuotteiden kauppiaskin tuottaa kärsimystä.
– Kun täällä nyt on paheksuttu sitä, miten huumekauppias pitää itseään vain liikemiehenä eikä ota huomioon tuotteidensa tuomaa kärsimystä, niin miten hänen etiikkansa eroaa eläintuotteiden kauppiaasta? Alkoholin myyjistä? Turkistuottajista? Turvebisneksen tekijöistä, Kivi pohtii päivityksessään.
Mäntsäläläinen maidontuottaja Piia Pitkänen julkaisi samana iltana Facebookissa mielipidekirjoituksen, jossa hän hämmästelee Kiven kirjoitusta. Pitkänen ei ymmärrä, missä hänen Rautalähteen tilansa lehmien ja vasikoiden "hirvittävä kärsimys on" ja miksi eläintuotantoa verrataan huumebisnekseen.
Naisen mukaan yleensä oletetaan, että maitotilalla suurinta kärsimystä aiheuttaa esimerkiksi vasikoiden erottaminen emoistaan heti syntymän jälkeen, vasikoille kuuluvan maidon juottaminen ihmisille ja sonnivasikoiden päätyminen lihantuotantoon.
Usein ajatellaan myös, että lehmät kytketään päästään paikoilleen, eivätkä "pihattolehmät" pääse koskaan ulkoilmaan.
Pitkänen haluaa oikaista yleiset oletukset.
Vasikoita ei eroteta emoista välittömästi ja niille juotetaan emojen tuottamaa maitoa
Pitkäsen mukaan heidän maitotilallaan vasikoita ei eroteta emoistaan välittömästi näiden syntymän jälkeen. Vasikoille myös juotetaan niiden emojen tuottamaa maitoa.
– Meillä lehmät poikii ja vasikat syntyy poikimakarsinaan, aivan kuten ylivoimaisella enemmistöllä suomalaisista maitotiloista. Lehmä nuolee lapsensa puhtaaksi ja kuivaksi, ynisee ja hoitaa ja huoltaa aluksi kovinkin tohkeissaan. Parin tunnin kuluttua lehmä otetaan karsinasta pois ja käytetään lypsyllä, koska maito nousee kohisten ja utare on epämukavan täynnä, eikä vastasyntynyt vasikka pysty sitä ongelmassa juurikaan auttamaan. Samalla tarkistetaan, että tuoreella äidillä on kaikki hyvin.
– Ensimmäisellä lypsyllä tulee maitoa siinä 10 kilon molemmin puolin. Tämä maito, ensimmäinen terni, on tärkeä ja arvokas juttu. Ternimaidon vasta-ainepitoisuus mitataan ja jos ja kun se todetaan laadultaan hyväksi, vastasyntyneelle vasikalle juotetaan sen oman emän terniä tuttipullosta niin paljon kuin napa vetää. Loput pakastetaan pahan päivän varalle, ei ihmisiä vaan vasikoita varten. Ja sitten emo pääsee vasikkansa luo.
Pitkäsen mukaan vasikka erotetaan emästään neljäntenä päivänä syntymästä. Vasikkaa ei hänen mukaansa eroteta emästä siksi, että emon maito halutaan tuottaa ihmiselle, vaan esimerkiksi siksi, että tilaa ei ole tarpeeksi.
Asteittainen vieroitus on osoittautunut Rautalähteen tilalla toimivaksi.
– Sekä emä että vasikka kiistatta hyötyvät ensimmäisten päivien yhdessäolosta ja siksi meistä on oikein se suoda ja hyödyntää. Pidemmäksi venyessään vieroituksen aiheuttama stressi pahenee ja sitä taas pyritään välttämään. 95 prosenttia vieroituksista sujuu rauhallisesti ja ilman hämminkiä, Pitkänen vakuuttaa.
Sonnivasikat ovat maitotiloille ongelmallisia
Nainen myöntää, että sonnivasikat ovat maitotiloille ongelmallisia, sillä niitä ei hänen mukaansa voi pitää lehmävasikoiden joukossa kovin pitkään.
– Vaikka tilasonneja käytetään paljon (meillä ei), saman sukuista sonnia ei voi käyttää, joten siksi niiden on lähdettävä. Kotitilalla niille ei ole tiloja eikä tarkoitusta. Lain mukaan alle 10 päivän ikäistä vasikkaa ei saa kuljettaa, joten vähintään siihen ikään asti ne meillä ovat.
Vasikat eivät Pitkäsen mukaan kuitenkaan lähde teuraaksi, toisin kuin usein saatetaan luulla.
– Välitysauto hakee vasikat ja kuljettaa ne toiselle tilalle kasvatukseen. Siellä juottovasikat saavat edelleen maitoa, vasikat ovat ryhmäkarsinoissa, joissakin paikoissa pääsevät ulkoilemaan.
"Olenko tosiaan huumediileriin verrattava?"
Noin 30 prosenttia Suomen lypsylehmistä on naisen mukaan parsinavetoissa ja loput pihatoissa.
Parsinavetoissa naudat on kiinnitetty parteen, pihattonavetassa naudat liikkuvat vapaasti rakennuksen sisällä ja mahdollisesti myös sen ulkopuolella.
– Lain mukaan parteen kytkettyjen eläinten on päästävä ulos vähintään 60 päivän ajan kesällä. Jokainen ymmärtää, että tuo 60 päivää vuodessa on todella vähän. Onneksi suurin osa parsinavetoista ylittää tuon minimivaatimuksen heittämällä, ja etenkin parsinavetoissa myös talviulkoilu on yleistä.
Pitkäsen mukaan pihatoissa ei edellä mainitun kaltaista laidunnusvelvoitetta ole.
– Pihattojen automaattilypsy aiheuttaa ulkoilulle ja etenkin laidunnukselle omat haasteensa, eikä pihattonavetoiden yhteydessä usein ole samaan tapaan edes mahdollisuutta järjestää ulkoilua kuin parsinavetoissa, joissa jaloittelemaan on vain päästävä.
– Meillä pihattonavetassa homma menee niin, että kesällä nuorkarja ja emot laiduntavat suunnilleen toukokuun lopusta syys-lokakuulle riippuen säästä. Talvisin lypsävät pääset hankihyppelylle säiden salliessa. Haaveena on ulkoilutarha lypsäville, jotta voisivat käydä ympäri vuoden, mutta vielä on aika monta haastetta ratkottavana ennen toteutusta.
Nainen muistuttaa, että laidunnukseen ja ulkoiluun liittyy myös paljon oikeita eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia, vaikka hyödyt ovat kiistattomat. Asiaan perehtymän ei kuitenkaan välttämättä osaa ajatella asiaa monesta näkökulmasta.
– Mietin, että olenko tosiaan huumediileriin verrattava piikki yhteiskunnan kankussa tuottaessani maitotuotteita ja lihaa suomalaisten ruokapöytiin. Hartaudella ja harkiten, aina eläinten hyvinvointi edellä tätä työtä tehdään ja silti joku ajattelee noin. Myönnän, tuntuu pahalta. Eräiden ihmisten mielipiteistä huolimatta olen hiton ylpeä siitä mitä teen.