Konkarikirjeenvaihtaja kertoo syyt, miksi Ruotsin jengikulttuuri kiristyy vaarallisesti – "Kannattaa olla valppaana, että ei kärjisty täälläkin"

Ruotsi ei puuttunut maahanmuuttajataustaisten koulupudokkaiden oireiluun ajoissa ja kerää nyt sen surullista satoa. Näin arvioi pitkän uran Ruotsin kirjeenvaihtajana tehnyt toimittaja Kari Lumikero. Suomessa kannattaa hänen mukaansa olla valppaana, että tilanne ei kärjisty täälläkin.

Ruotsissa noin 800 nuorta miestä kuuluu tuoreen selvityksen mukaan rikollisverkostoihin, jotka pystyvät käyttämään ampuma-aseita. Aiempaa hatarammin järjestäytyneet jengit muodostuvat nuorista koulupudokkaista.

Asiasta kertoo Ruotsin radio. Tieto perustuu poliisin tekemään kartoitukseen Ruotsin kolmesta suurkaupungista Malmöstä, Göteborgista ja Tukholmasta. Selvityksestä uutisoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Eteläisessä ja keskisessä Ruotsissa on toisen raportin mukaan 15 aluetta, joilla poliisin on vaikea tai jopa lähes mahdoton suoriutua sille annetusta tehtävästä. Alueiden taakkana ovat muun muassa sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat sekä rikollisten suuri määrä.

Poliisi on kohdannut lähiöissä myös fyysistä vastarintaa. 

"Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua nopeammin"

Toimittaja Kari Lumikero on asunut Ruotsissa kahteen otteeseen yhteensä noin 35 vuotta. Ensimmäisen kerran Lumikero muutti Ruotsiin vuonna 1967.

Lumikero kertoo, että tilanne alkoi kärjistyä Ruotsissa jo 90-luvun alussa, mutta ongelmaan ei puututtu.

– Yhteiskunta oli liian passiivinen. Olisi pitänyt käyttää kaikki resurssit jengiytymisen pysäyttämiseen heti sen alettua, Lumikero toteaa nyt.

– Jos olisi esimerkiksi havaittu, että oppilas alkaa pinnata koulussa, olisi pitänyt ottaa heti yhteys sosiaaliviranomaisiin ja vanhempiin. Nuoret olisi pitänyt pakottaa yhteisöön, jossa heidän toimintaansa olisi voitu valvoa ja jossa heidän tietojaan ja taitojaan olisi voitu kehittää –  eli kouluun. Sitä ei minusta tapahtunut ollenkaan.

Opettajilta Lumikero kuuli koulujen vakavista kurinpito-ongelmista.

– Siellä häirittiin opetusta, kiusattiin opettajia ja tehtiin muuta sellaista, mitä Suomessa ei samalla tavalla tapahtunut.

Kun nuoret alkoivat Ruotsissa jäädä pois koulusta, he ajautuivat sivuraiteille.

– Tällä hetkellä tilanne on monen nuoren osalta sellainen, että heillä ei tavallaan ole elämässään enää mitään.

Taustalla arkipäivän rasismia ja kiusaamista

Lumikeron arvion mukaan Ruotsin 800 nuoresta rikollisesta valtaosa on kotoisin maahanmuuttajaperheistä.

– Puhutaan kolmannen polven siirtolaisista. Heidän vanhempansa ja he itse ovat kokeneet arkipäivän rasismia, joka on lisännyt katkeruutta. Se on puolestaan johtanut väkivallan ihannointiin ja empatian puutteeseen, Lumikero sanoo.

– Ei tajuta sitä, että esimerkiksi jonkun koulupojan ryöstäminen ja puukolla uhkaaminen saattavat aiheuttaa ryöstetylle elinikäisiä traumoja.

Kaiken takana on Lumikeron mukaan huumekauppa.

– Nuoret tienaavat elantoaan huumekaupalla, ja sekin pitää jengiytymistä yllä.

Onko liian myöhäistä tehdä mitään?

Pääministeri Stefan Löfven totesi aiemmin tässä kuussa, että Ruotsi voisi marssittaa armeijan kaduille taistelemaan jengiväkivaltaa vastaan. Lumikero ei pidä ajatusta järin viisaana.

– Olen tehnyt aika paljon juttuja siitä, miten Ruotsin armeija on ajettu alas. Eli mistähän niitä sotilaita löytyisi – ja mitä he tekisivät siellä! He pelkäisivät varmasti yhtä paljon kuin tavalliset ihmiset. Tiedä vaikka tulisi harhalaukauksia ja tilanne kärjistyisi entisestään.

Lumikero tähdentää, että jenginuorien naapurit tietävät keitä he ovat mutta eivät välttämättä uskalla toimia.

– Silminnäkijöitä ja todistajia uhkaillaan, ja se pitäisi ehdottomasti saada loppumaan ankarien rangaistusten voimalla. Jokin aika sitten (jengi)rikosten selvitysprosentti oli 10. Yhteiskunnalta on aivan väärä viesti, että voi tehdä mitä vain eikä siitä tule mitään seurauksia.

Ongelma siirtymässä uusille alueille

Lumikero kertoo, että jenginuoriin liittyvät ongelmat ovat siirtyneet Ruotsissa uusille alueille entisten ongelmalähiöiden sijaan – ja aika erikoisesta syystä.

– Ruotsin poliisi ei ole saanut lisää resursseja, vaan poliiseja on siirretty ongelmattomilta alueilta ongelma-alueille. Tilanne ei ole kuitenkaan kohentunut, vaan ongelma-alueiden nuoret ovatkin hakeutuneet paremmille alueille, jossa he ovat alkaneet ryöstellä kotimatkalla olevia koululaisia.

Lumikero sanoo esimerkiksi, että vanhemmat eivät enää tahdo päästää lapsiaan koulusta kotiin ilman, että joku aikuinen hakee heidät.

Suomessa on syytä valppauteen

Vaikka Suomessa siirtolaisia on huomattavasti Ruotsia vähemmän, heidän kohteluunsa pitäisi Lumikeron mukaan kiinnittää suurta huomiota.

– Suomessa pitää olla valppaana. Eräs ruotsalainen jengiytymisen tutkija on sanonut yleisohjeena Suomelle, että jos jengiytymistä alkaa ilmetä, siihen on puututtava saman tien.

Poliisitoimet eivät ole Lumikeron mukaan oikea keino ongelmien taltuttamiseen.

– Eli että käskytetään, että jos et heti rauhoitu, saat pampusta. Ruotsissa juuri poliisi on ykkösvihan kohde, koska se ei ole käyttäytynyt kaikissa tilanteissa asiallisesti.

Nuoriin pitäisi Lumikeron mielestä suhtautua reilusti.

– Mielellään niin, että sosiaalityöntekijät ja poliisi tutustuisivat heihin yhdessä; menisivät juttelemaan heille nuorisotaloille, vapaa-ajan paikkoihin ja torille. Sillä tavalla he saisivat selville, onko heidän elämässään mahdollisesti jokin rikoksiin johtava sivuraide.

– Kun nuoren perusasenne yhteiskuntaan on positiivinen, sen päälle voi hyvin rakentaa. Kaikenlainen vihanpito, ihmisten loukkaaminen, kiusaaminen, solvaaminen ja heidän päälleen sylkeminen kostautuu myöhemmin, Lumikero toteaa.