Köngäs ihmettelee siirtolaisromaanien vähyyttä

Heidi Könkään piti kasvaa keski-ikäiseksi, ennen kuin hän löysi kirjailijan itsessään. Lisäksi vasta neljännessä kirjassaan hän pystyi kertomaan tarinan omasta adoptiostaan. Jokin sinusta on kertomus myös suomalaissiirtolaisten elämästä Ruotsissa.

Heidi Könkään, 54, äiti oli ompelija. Seurallinen ja puhelias ompelijatar sai asiakkaat kertomaan hänelle elämäntarinoitaan. Pikku-Heidi kuunteli korva tarkkana ja tallensi tarinat mieleensä. Samalla hän oppi jotain myöhemmän uran kannalta olennaista: tarinoiden kertomisen taidon.

Ohjaajana, tuottajana, käsikirjoittajana ja toimittajana tunnettu Köngäs julkaisi ensimmäisen kirjansa Luvattu (Otava 2000) 46-vuotiaana.

– On jännittävää, että kirjailijan ura alkoi syvässä keski-iässä. Kirjailija Sisko Istanmäki, johon tutustuin Liian paksu perhoseksi -elokuvan teon yhteydessä, rohkaisi minua sanomalla, että se voi alkaa milloin vain: kun elämää on elettynä niin paljon, että sitä voi keriä ulos, voi alkaa kirjoittaa, Köngäs muistelee.

Hienotunteisuus viivytti omaelämäkerrallista kirjaa

Heidi Könkään neljäs romaani Jokin sinusta (Otava 2008) kertoo kahdesta sisaruksesta, Soilista ja Mairesta, ja Soilin tyttärestä Margasta, jonka hän jättää siskonsa hoidettavaksi. Kirjan kolmantena minäkertojana on Marga, joka sekä lapsena että aikuisena seuraa sisarten repivää suhdetta ja omaa asemaansa siinä välissä.

Soilin esikuva on Könkään oma biologinen äiti ja Mairen hänen kasvattiäitinsä.

Omaelämäkerrallinen tarina liikkuu monella aikatasolla nykypäivän Helsingistä 50- ja 60-lukujen niukkoihin vuosiin sisäsuomalaisessa kauppalassa. Teos kuvaa myös kielitaidottomien siirtotyöläisten elämää Ruotsissa.

Köngäs pohtii, että kuka tahansa kirjailija olisi kirjoittanut tämän teoksen ensimmäisenä. Hän valitsi kuitenkin toisin.

– Yleensä kirjailijat aloittavat henkilökohtaisilla kirjoilla, joiden aihepiiri on omasta elämästä. Minä en halunnut kirjoittaa kirjaa niin kauan kuin joku todellisista esikuvista oli elossa. Tavallaan tiesin aina kirjoittavani tämän kirjan, mutta odotin hienotunteisuuttani, että minulla oli tilaa siihen.

Kirjan kirjoittaminen henkilökohtaisesta aiheesta oli Könkäälle vapauttava ja puhdistava kokemus.

– Se, että pystyin eläytymään kummankin sisaren näkökulmaan, tavallaan vapautti. Jos olisin kirjoittanut kirjan jossain aiemmassa elämänvaiheessa, luulen, että en olisi ollut kyllin viisas näkemään esimerkiksi Soilin henkilöä ja hahmoa niin kuin sen nyt näin. Nythän kirja on hirveän armollinen kaikille henkilöille. Se tarjoaa äänen myös sille, joka – ja jonka poissaolo – on ollut ehkä kaikkein vaikeinta elämässäni.

Grillattua ruotsalaiskanaa

Jokin sinusta -kirjan tekeminen on ollut Heidi Könkäälle monessa mielessä muistojen matka. Taustatyötä tehdessään hän muisti monia sellaisiakin asioita, jotka olivat kadonneet mielestä ajat sitten. Kuvatessaan Margan ja tämän kasvattivanhempien muuttoa Ruotsiin hän muisti myös omat lapsuusvuotensa siellä.

– Kuvaan kirjan alkutilanteessa sodanjälkeistä omakotitaloa, jossa ei ole mukavuuksia. Ja sitten kerrostalohuoneistoa Ruotsissa ja miten ihania olivat vain ammekylvyt; kuinka televisio tuli ja kuinka kaupasta ostettiin ensimmäisen kerran grillattua kanaa, joka on nyt arkisinta ruokaa vailla vertaa. Miten juhlavia asiat olivatkaan silloin!

Nykyisin päätyökseen tv-elokuvia ohjaava Köngäs muistaa myös illat Ruotsin tv:n äärellä.

– Oli jännää muistaa jotain vanhoja ruotsalaisia ohjelmia, kuten keskusteluohjelman nimeltään Hylands hörna – ja miten meidän suomalaisperhe katsoi sitä joka lauantai. Eikä me kukaan ymmärretty mitään! Siinä oli kaikilla aina kauhean kivaa – ja me katseltiin, kun siellä skoijattiin, Köngäs nauraa.

Köngäs muistuttaa, että suomalaissiirtolaisten elämä Ruotsissa, ja se miten hän kuvaa sitä, oli paitsi kipeää myös hauskaa.

– Haluan korostaa, että tämä ei todellakaan ole mikään vakava, ryppyotsainen kirja, vaan aika verevä teos. Ja muutenkin suomalaisten yhteiselo oli Ruotsissa välillä aika koomista, kun piti senkin viinan kanssa lutrata.

Hyvän ihmistuntemuksen lähde siirtolaisuudessa

Heidi Köngästä on kehuttu hyvästä ihmistuntemuksesta. Hän uskoo, että siihenkin löytyy syy lapsuudesta Ruotsissa.

– Kaksi vuotta siirtolaisena Ruotsissa opetti minulle ensimmäisen kerran esimerkiksi erottelukykyä. Jos me olisimme olleet vain Suomessa, erottelukyky olisi ollut toisenlainen. Me olimme niin erilaisia kuin ne ruotsalaiset. Opin ruotsin kielen hyvin nopeasti kaikkien siirtolaislasten tavoin. Mutta opin myös sen, mitä kohti pitää yrittää mennä, ja mistä vähän pois.

Köngäs kaipaa lisää kirjoja Ruotsin siirtolaisuudesta.

– Ruotsissa asuvien suomalaisten tarinoita olisi vaikka kuinka paljon kerrottavana. On hämmästyttävää, että vaikka sinne on muuttanut puoli miljoonaa suomalaista – se on ollut suorastaan kansanliike – siitä on kamalan kirjallisuutta. Kirjat, jotka kertovat siirtolaisten todellisuudesta, ovat yhden käden sormilla laskettavissa.

Onni on saada tehdä työtä

Juuri nyt kirjailija Heidi Könkäässä on lomalla ja aktiivisena on ohjaaja. Muun muassa Venla-, Koura- ja Telvis-palkinnoilla palkittu Köngäs työstää Anna Kortelaisen kirjaa Virginie (Tammi 2002) tv-elokuvaksi. Se kertoo taidemaalari Albert Edelfeltin ja hänen ranskalaisen mallinsa suhteesta 1800-luvun Pariisissa.

– Se on erittäin haastava, kiinnostava ja kiihottava työ. Ajattelen koko ajan, mikä onni on, että pääsen lähestymään tällaista aiheitta. Olen ollut muutenkin äärimmäisen onnekas elämässäni, saanut rakkautta ja äidin rakkautta, ja nyt saan tehdä työtä, jossa voin antaa ihmisille.

Lukuisista palkinnoistaan Kotikatuakin ohjannut ammattilainen on iloinen, mutta ei halua patsastella niillä.

– Ne ovat sellaista myötäkarvaan silittämistä. Palkinnot ovat positiivisia maamerkkejä uralla. On hirveän paljon myös toisenlaisia kokemuksia. Ohjaaminen on kamppailulaji: aiheet eivät aina mene läpi eivätkä rahat riitä. Itse on vain tiedettävä, mikä on totta ja mikä ei, ja mentävä omaa reittiä. Ei saa olla kiitoksen kipeä eikä saa toisaalta lannistua, että jokin asia ei onnistu. On vain käärittävä hihat ja tehtävä töitä.

Heidi Köngäs Radio Novan Helmi-hetkessä.