Kommentti: Yrmeä pakolaisongelman ulkoistaminen voi olla EU:n ainoa toivo – "Yhteinen hyvä pitää unohtaa, jos unioni halutaan pelastaa"

Pääministeri Juha Sipilältä (kesk.) ei juuri ole totuttu kuulemaan oraakkelimaisia lausuntoja tai suurisuuntaisia visioita EU:n tulevaisuudesta. Sunnuntaina, Brysselin turvapaikkapolitiikkaa puineen paniikkikokouksen jälkeen, sellainen tupsahti. Ehkä vahingossa. Ehkä ei.

– Todennäköisesti nyt tästä niin sanotusta ulkoisesta ulottuvuudesta saadaan päätöksiä torstain kokouksessa ja se on yksi askel eteenpäin kokonaisratkaisussa, Sipilä kommentoi MTV Uutisille Brysselistä.

Torstain kokouksella hän viittaa EU:n varsinaiseen huippukokoukseen, jolta odotetaan päätöksiä pakolaisasiassa. Lausunnon avainsana on ”ulkoinen ulottuvuus”.

Se tarkoittaa suomeksi, että EU pyrkii jatkossa ohjaamaan – isolla rahalla – mahdollisimman suuren osan unionin alueelle pyrkivistä pakolaisista massiivisille leireille, joita yritetään perustaa sekä Pohjois-Afrikkaan että myös EU:n porteille, esimerkiksi Albaniaan.

Nuo portit aukaistaan enää vain harvoille ja valituille. Loput passitetaan takaisin lähtömaihin. Käytännössä EU pyrkii monistamaan sitä mallia, jonka Saksan liittokansleri Angela Merkel junaili Turkin kanssa ja joka sulki Balkanin pakolaisreitin.

Vaalikarja haluaa tiukkaa pakolaispolitiikkaa

Jotakuinkin näin torstaina pitäisi päättää, koska Eurooppaa pihtiotteessaan pitävät kansallismieliset oikeistopopulistit ovat onnistuneet tekemään pakolaisongelmasta EU:n kohtalonkysymyksen.

Vaalikarja, ainakin iso osa siitä, on lietsottu uskomaan, että vain luunkova pakolaislinja voi pelastaa kansallisvaltiot ja niiden muodostaman Euroopan unionin. Juuri tässä tärkeysjärjestyksessä.

Merkeliläistä humaania pakolaispolitiikkaa toteuttava EU saa hajota, koska se on uhka eurooppalaisille kansallisvaltioille. Jos politiikkaa kiristetään ja kansallisvaltiot säästyvät ”pakolaisvyöryltä”, EU:llakin on oikeus olla olemassa.

Suurinpiirtein tätä rataa niskan päällä olevat oikeistpopulistit ajattelevat Saksassa, Italiassa, Itävallassa ja tietysti Itä-Euroopan EU-maissa. Ainakin niissä. Unkarin Viktor Orban on tämän ajattelumallin isä. Ainakin yksi heistä.

Varsinainen ongelma on hallinnassa

Irvokkainta on, että varsinainen ongelma on vuoden 2015 kriisin jälkeen saatu kohtuullisen hyvin hallintaan.

Turvapaikanhakijoita tulee koko ajan vähemmän ja myös populistien sättimää ”turvapaikkaturismia” EU-maiden välillä on suhteellisen vähän. Kriiseistä, vyöryistä ja tulvista on turha puhua.

Baijerin sisäministeri Horst Seehofer ja hänen italialainen kollegansa Matteo Salvini ovat toista mieltä. Juuri he työntävät pakolaisöykkäröinnillään Euroopan unionia kuilun reunalle, koska öykkäröinti on nyt kovaa valuuttaa vaalitaisteluissa.

Baijerin kristillissosiaalista unionia (CSU) edustava Seehofer valmistautuu syksyn osavaltiovaaleihin ja yrittää pysäyttää Vaihtoehto Saksalle -puolueen voittokulun. Salvini taas käy ”trumpilaisittain” vaalikampanjaa koko ajan.

Baijerin osavaltiovaalien vuoksi EU:n kohtalonkysymys kulminoituu Saksassa. Seehofer on ilmoittanut käännyttävänsä jatkossa Saksan rajalta kaikki ne, joilla on turvapaikkaprosessi meneillään jossain muussa EU-maassa. Ryhmä on marginaalinen, mutta Baijerin CSU on tehnyt siitä periaatekysymyksen.

CSU:n sisarpuoluetta, kristillisdemokraattista CDU:ta johtava liittokansleri Merkel vastustaa ajatusta. Hän mukaansa asia pitää sopia yhdessä EU-kumppaneiden kanssa.

Sopua palautuksista ei synny

Jo nyt tiedetään, että mitään sopimusta ei synny, koska Italia ei suostu ottamaan Saksan rajalta käännytettyjä turvapaikanhakijoita takaisin. Käännyttäminen on myös oikeudellisesti ongelmallista.

Jos Seehofer ryhtyy toteuttamaan uhkaustaan vastoin Merkelin tahtoa, Saksan hallitus ja samalla vuosikymmeniä toiminut Baijerin CSU:n ja kaikkialla muualla Saksassa toimivan CDU:n oikeistounioni hajoaa. EU:n suurimman kansantalouden puoluejärjestelmä ajautuu silloin käymistilaan ja Saksa unionin vakaana painavana ankkurivaltiona voidaan unohtaa pitkäksi aikaa.

Kaikki viittaa siihen, että Seehofer perääntyy vain, jos loppuviikon EU-huippukokouksen pakolaislinjaus on riittävän yrmeä. Eli jos Sipilän mainitsemasta ”ulkoisesta ulottuvuudesta” sovitaan riittävän yksiselitteisesti.

Mikään ei vielä viittaa siihen, että näin tehdään. Eli saksalainen sonta voi lentää eurooppalaiseen tuulettimeen todella ikävästi.

Tähän tultu, koska johtavat EU-maat, Saksa etunenässä, ovat sulkeneet silmänsä vapaaseen liikkuvuuteen eli Schengenin sopimukseen liittyviltä valuvioilta, joista tärkein on EU:n ulkorajojen valvonta.

Valuviat näkyivät karulla tavalla jo 2000-luvun lopulla Italian Lampedusalla sekä Kreikan ja Turkin maa- ja merirajoilla. Eli paljon ennen vuoden 2015 kriisiä.