Oikeistopopulistien ratkaisut ongelmiin ovat pääsääntöisesti vääriä, mutta ne kiehtovat äänestäjiä. Koko ajan enemmän myös Saksassa. Torjuntataistelussa ei ole oleellista, kaatuuko Merkel. Oleellisempaa on, meneekö EU Merkelin mukana.
Ennätyksellisen kauan Saksaa hallinneen liittokansleri Angela Merkelin kohtalo on nyt toisaalta Baijerin kristillissosiaalisen unionin (CSU) ja toisaalta eurooppalaisten kumppanien käsissä. Se voi ratketa pahimmalla mahdollisella tavalla jo lähipäivinä.
Jos Merkel ei pysty puristamaan EU:n huippukokoukselta riittävän tiukkoja sanamuotoja tulevasta pakolais- ja siirtolaispolitiikasta, CSU:n puheenjohtaja ja Merkelin hallituksen sisäministeri Horst Seehofer kiristää yksipuolisesti Saksan rajavalvontaa.
Hän tekee sen vastoin liittokanslerin tahtoa. Siksi Saksan hallitus saattaa kaatua ja Merkelin neljäs kanslerikausi saattaa päättyä kirvelevään nöyryytykseen.
Merkeliä voi hyvällä syyllä puolustaa. Sekä Saksassa että koko Euroopassa. Kaikista yhteisvaluutta euroon, pakolaisiin ja vapaan liikkuvuuden takaavaan Schengenin sopimukseen liittyvistä ongelmista huolimatta.
Tärkein ei kuitenkaan ole Merkel henkilönä ja poikkeuksellisena poliitikkona. Tärkeämpää on se, mitä hän puolustaa ja edustaa.
Jos Horst Seehofer sulkee yksipuolisesti Saksan rajat muihin EU-maihin rekisteröityneiltä turvapaikanhakijoilta, EU:n loppu alkaa. Muut maat seuraavat mukana. Euroopan menestystarinaa siivittänyt sisämarkkina raunioituu ja vapaa liikkuvuus hiipuu haaleaksi muistoksi.
Merkel sanoo Seehoferille ei, koska hän haluaa torjua yksipuolisen nationalismin ja pitää yllä sääntöihin ja yhteisiin sopimuksiin perustuvaa liberaalia maailmanjärjestystä.