Kommentti: Yllättäjälle on taas tilausta – kakkospaikka presidenttikisassa ei ole mahdoton Perussuomalaisille

Perussuomalaisten kannattajien eittämätön suosikki presidenttiehdokkaaksi olisi puheenjohtaja Jussi Halla-aho. Halla-ahon potentiaalista pärjätä presidentinvaaleissa saa osviittaa viime EU-vaalien tuloksesta, sillä aivan kuten presidentinvaaleissa, myös EU-vaaleissa koko maa on yhtä vaalipiiriä. Halla-ahon henkilökohtainen äänimäärä oli yli 80 000, toiseksi eniten Alexander Stubbin jälkeen.

Valistunut arvaus kuitenkin on, että Halla-aho ilmoittaa tänään, ettei asetu puolueen ehdokkaaksi. Jos näin käy, se on ymmärrettävää, sillä Halla-ahon tähtäimessä ovat vuoden 2019 eduskuntavaalit.

Todennäköisempi vaihtoehto on, että puolue asettaa ehdokkaakseen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaaren. Porilainen kansanedustaja on jo lyönyt itsensä läpi valtakunnanjulkisuudessa esiintymistaitonsa sekä kärkkäiden ja myös erikoisten mielipiteidensä vuoksi.

Hän on todennäköisesti enemmän puolueen kannattajakunnan mieleen kuin toinen kiinnostuksensa ilmaissut perussuomalainen, helsinkiläinen poliisitaustainen kansanedustaja Tom Packalén.

Perussuomalaiset olisi asettanut presidenttiehdokkaan, vaikka puolue ei olisi hajonnutkaan. Mutta nykyisessä tilanteessa oma karismaattinen ehdokas on entistäkin tärkeämpi. Kun hajoamisprosessi on yhä käynnissä ja puolueen kentällä käydään ankaraa kamppailua sieluista, oma ehdokas on kultaakin kalliimpi uskottavuuden tuoja ja profiilin nostattaja.

Samalla puolueesta eronnut soinilaisten siipi, Sininen tulevaisuus, joutuu kovaan paineeseen. Sauli Niinistön tukeminen ei kuulosta poliittiselta manööverilta, joka lisää vasta perusteilla olevan puolueen uskottavuutta. Päteviä ehdokkaita Sinisestä tulevaisuudestakin löytyy, mutta miten lähteä presidentinvaalikampanjaan, kun ei ole organisaatiota eikä rahaa?

Jos Laura Huhtasaaresta tulee Perussuomalaisten presidenttiehdokas, millaiset ovat hänen mahdollisuutensa?

Vastassa Niinistön ohella ovat varmasti keskustan Matti Vanhanen, vihreiden Pekka Haavisto, vasemmiston Merja Kyllönen ja Rkp:n Nils Torvalds sekä joku Sdp:n naiskolmikosta Feldt-Ranta, Haatainen, Paatero. Mahdollisesti lisäksi kristillisten Sari Essayah ja keskustasta irtautunut Paavo Väyrynen.

Tässä seurassa Perussuomalaisten ehdokkaan on kohtuullisen helppo erottautua EU-kriittisenä sekä ylipäätään ns. vanhojen puolueiden tai establishmentin vaihtoehtona. Protestimielialaa äänestäjäkunnasta löytyy, ja sellaiselle vaikkapa Laura Huhtasaari on sopiva nostattaja.

Varmaa on, että Huhtasaari saisi vaalikampanjansa aikana erinäisiä kertoja vastata kysymyksiin muun muassa siitä, polveutuuko ihminen apinasta.

Enemmistö varmaankin lokeroi evoluutioteorian kiistäjän hörhöjen kategoriaan, mutta toisaalta Huhtasaari on saattanut vilkaista vuoden 2013 tiedebarometrin tuloksia (sivu 76). Niistä käy ilmi, että evoluutioteorian kiistää tai sitä epäilee 30 prosenttia kansalaisista.

Kaikissa tähänastisissa presidentinvaaleissa, joissa valinta on tehty suoralla kansanvaalilla, on syntynyt ilmiö. Ensi helmikuussa ilmiö voi olla se, että presidentinvaalien toista kierrosta ei tarvita. Mutta kampanjoinnin aikana voi sattua yhtä sun toista, ja yllättäjälle on nytkin tilaa.