Kommentti: Yli 40 vuotta ohjannut Aki Kaurismäki on nyt lähempänä Oscaria kuin koskaan

Aki Kaurismäki on tehnyt elokuvia yli 40 vuotta. Miehen omintakeinen ja omalaatuinen tyyli tuli selväksi heti alussa. Hän aloitti ohjaajana heti korkealta sovittaessaan valkokankaalle Dostojevskin klassikon. Rikos ja rangaistus (1983) hätkähdytti. Suomen elokuvakenttä oli tuohon aikaan tunkkainen, mutta Aki Kaurismäki oli tehnyt aivan jotain muuta.

Eihän Aki Kaurismäki puskista tullut. Hän oli jo hämmentänyt yhteistyöllä veljensä kanssa. Mika Kaurismäki ohjasi "kaurismäkeläisyyden" ensimmäiset teokset Valehtelijan (1981) ja Arvottomat (1982). Elokuvat käsikirjoittivat veljekset yhdessä.

Aki Kaurismäki ei ole käynyt elokuvakouluja. Toimittajana hän on työskennellyt yhden kesän. Hommissaan hän oli perimätiedon mukaan usein myöhässä ja laiskanpuoleinen.  

Hän on työskennellyt myös muiden muassa ravintolan keittiössä tiskarina ja postinjakajana. 

Kaurismäki kuvaa aina samalla karulla ja huumorin sävyttämällä otteella enimmäkseen varjoissa eläviä. Rakkaus työväenluokkaan nousee nuoruuden ansioluettelosta. Hän on pysytellyt kaukana eliittipiireistä. Tai no, ainakin hän osaa näin hyvin julkisuudessa esittää.

Lue myös: Time-lehti valitsi Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuvan vuoden parhaaksi

Varjoja paratiisissa, Kauas pilvet karkaavat, Laitakaupungin valot, Mies vailla menneisyyttä, Toivon tuolla puolen, Kuolleet lehdet. Elokuvien nimet riittävät kertomaan, mistä on kysymys.

Aki Kaurismäen elokuvien äärellä katsojan on vaikeaa jäädä jonkinlaiseen välitilaan. Partaiset uupuneet miehet istuvat kapakoissa – lähikuvissa. Kaihoisa suomalainen iskelmä soi. Huoneet ja kujat näyttävät 50-luvulta – tai korkeintaan 70-luvulta.

Ja useinkin joku ilkeä liikemies sortaa duunaria. Näistä elokuvista joko pidetään paljon – tai ei lainkaan.

Kun Kuolleet lehdet valmistui, Kaurismäki tuli alkusyksyn lehdistötilaisuuteen rentona ja avoimena. Hän muun muassa sanoi tehneensä saman elokuvan kuin ennenkin. Tässä se ihmeellisyys onkin.

Uudet loistavat, ohjaajan käsin poimimat näyttelijät; kuvien tuttu kauneus ja karuus. Kahden työläisihmisen hapuileva rakkaustarina ja repliikkejä, joiden huumori silittää kuin itkevää lasta. 

Kuolleet lehdet on elokuva, jossa ihmiset puhuvat, koska on pakko.  Ja samalla tarina on täysin universaali. En ihmettele lainkaan, miksi tähän elokuvaan on ihastuttu ympäri maailmaa.

66-vuotias Aki Kaurismäki on nyt uransa huipulla. Kuolleet lehdet on yhdeksästoista pitkä ohjaus – kaikkein menestynein. Pelkkää suitsutusta kritiikeissä ympäri maailmaa, varsinkin Yhdysvalloissa. 

Time-lehti on jo valinnut Kuolleet lehdet maailman parhaaksi elokuvaksi 2023. Taakse jäi muiden muassa ranskalaisen Justine TrietinAnatomy of fall, Cannesin Kultaisen Palmun voittaja. 

Nyt näyttää siltä, että Kaurismäelle on tulossa jotain vielä paljon kultaisempaa. 

Joulukuun 9. päivä päätetään Euroopan parhaasta elokuvasta ja 24. tammikuuta ratkeaa lista elokuvista, joista valitaan ulkomainen Oscar. Olen aivan varma, että Kuolleet lehdet on tällä listalla. Tämän jälkeen meillä voi helmikuussa olla käsissämme uutinen, jollaista ei ole ennen Suomessa nähty.

Lue myös: Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet -elokuva on Suomen Oscar-ehdokas