Urheiluromantikon näkökulmasta Patrik Laineen päätyminen Winnipeg Jetsin riveihin olisi puhdas täysosuma.
Suomalaisen kiekkohistorian yksi upeimpia rakkaustarinoita saisi uuden jatko-osan. Teemu Selänteen tallaama polku olisi Laineelle samaan aikaan sekä siunaus että kirous.
Varsinkin me suomalaiset rakastamme tarinoiden jatko-osia. Kovin usein odotusarvot toista osaa kohden ovat kuitenkin aivan epärealistiset. Laineen vertailu Selänteeseen on ihanaa ja samalla aivan älyttömän epäreilua.
Jos Suomessa jääkiekkotähdet ovat suurennuslasin alla, katsotaan kiekkohullussa Winnipegissä ykköslupauksia mikroskoopin kanssa. Odotusarvot ovat huipussa. Ja sen myötä myös paineet.
Kuvaavaa on, että Laine päätyi jo nyt kaupungin ykköslehden Winnipeg Sunin kansipojaksi suoralla viittauksella Selänteeseen. Tilanteessa, jossa suomalaisnuorukaista ei olla edes vielä varattu seuraan.
Mikäli Toronto Maple Leafs nappaa ykköskierroksella jenkkilupaus Auston Matthewsin, pääsee 18-vuotias Laine elämänsä kiekkohuuman keskelle.
Vertailuja Selänteeseen tehdään varmasti läpi kiekkolupauksen ensimmäiset vuodet. Välillä aiheesta, välillä aiheetta. Kysymyksiä Selänteestä riittää voittopelin jälkeen, mutta myös kitkerien pettymysten keskellä.
Laineen ja Selänteen vertaaminen keskenään on ymmärrettävää: urheilumaailma elää juuri tämän kaltaisista romanttisista rinnastuksista. Samalla se tuntuu raadolliselta. Voiko juuri täysi-iän saavuttanutta nuorukaista verrata kaikkien aikojen suomalaislegendaan?