San Jose Sharks ja Joonas Donskoi valmistautuvat huimaan taistoon Stanley Cupista. Joukkueella on monta keskeistä menestystekijää, yhtenä heistä mykistävästi esiintyvä Donskoi.
Tähtikulttuuria tihkuvassa NHL:ssä hehkutetaan erityisesti Joe Pavelskia, joka johtaa pudotuspelien maalipörssiä 13 osumalla, sekä karismaattista tehopuolustajaa Brent Burnsia. Finaalipaikan ymmärtämiseen tarvitaan kuitenkin huomattavasti laveampaa ajattelua.
Uusi päävalmentaja Peter DeBoer peri joukkueen Todd McLellanilta hyvään aikaan. Ryhmän veteraanitkin ovat vielä täydessä iskussa, ja he pystyvät soveltamaan pelaamisensa DeBoerin muottiin. Kaiken ytimessä on vastustajan pakottaminen virheisiin hellittämättömällä paneistamisella – silti tinkimättä liikaa kiekollisesta pelaamisesta, joka taas oli McLellanin pelityylin kulmakivi.
Joe Thorntonin ja Patrick Marleaun voitontahdolla ei ole rajoja. Thornton on edustanut Sharksia yli kymmenen vuotta, Marleau koko uransa eli kaudesta 1997–1998 lähtien. Kolmas pitkäaikainen peruspilari, taitopuolustaja Dan Boyle, sen sijaan jouduttiin kauppaamaan ennen kuin unelma Stanley Cupin finaaleista vihdoin toteutui.
Kauden alla kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että San Jose tavoittelee Stanley Cupia tässä ja nyt. Hyökkääjä Joel Ward, 35, ja puolustaja Paul Martin, 35, ovat täydellisiä täsmähankintoja, kokeneita jyriä, jotka olivat jo vuosien ajan näyttäneet kestävänsä pudotuspelien paineet.
Panthers ei uskonut, Sharks korjasi hedelmän
Suomalaisittain aivan oma lukunsa on Joonas Donskoi. Ilman sinivalkolasejakin on todettava, että hänen merkityksensä joukkueen menestykselle nousee huomattavaksi. Hän kykeni sopeuttamaan pelinsä NHL:n ja nimenomaan DeBoerin vaatimuksia vastaavaksi. Hurja työnteko luistelumäärineen, maalille ajamisineen ja laitavääntöineen tuotti vääjäämättömästi tulosta. Kun itseluottamus nousi, löytyy nyt papua luovempiinkin liikkeisiin Pohjois-Amerikan kapeissa kaukaloissa.