Kun kokonainen ammattiala on terapian tarpeessa, ollaan kummallisen äärellä. Siltä se näyttää suomalaisen maatalouden kohdalla.
Vuosi sitten maaliskuussa 700 traktoria ja 5 000 viljelijää vyöryi Helsinkiin. Suurmarssista jäi monille hyvä fiilis. Suomalaisen ruuan tuottajille satoi kannustusta ja kiitosta.
Paheksuntaa ei kuulunut. Monille poliitikoille oli tärkeää näyttää tilaisuudessa naamansa ja kehua tuottajia. Yhtä sun toista luvattiin, mutta huuma kesti vain hetken.
On palattu ankaraan arkeen ja maatalousyrittäjät ovat entistä vaikeammassa tilanteessa.
Tiedot tiloilta ovat karuja; ylivelkaantumista, konkursseja, loppuunpalamista, avioeroja, sairastumisia ja jopa itsemurhia. Moni viljelijä kerta kaikkiaan uupuu työnsä ääreen, rukkaset tippuvat kädestä.
Maataloutta rienataan ja pilkataan, pidetään vitsin aiheena.
Miten tässä näin kävi?
Traktorimarssilla tuotiin esiin suomalaista yrittäjyyttä ja työpaikkojen säilymistä elintarvikeketjussa. Viljelijät ovat katkeria, kun kannustuspuheiden jälkeen ulkomaisen ruuan tuonti näyttää vain kasvavan. On mentykin toiseen suuntaan mihin yhdessä pyrittiin.
Kuluttajat ymmärtävät, mutta se ei näy tuottajan kukkarossa. Sanotaan, että kuluttaja tekee valinnat, mutta kauppaketjut tarjoilevat sen mistä valita. Ja muistavat kertoa, että hintaa on halpuutettu.
