Kommentti: Vihreiden puheenjohtajakisaa riivaa osallistujakato – puolue olisi ahtaalla oppositiossakin

Sofia Virta, 32, ja Saara Hyrkkö, 35, ovat toistaiseksi ainoat ehdokkaat vihreiden tulevaksi puheenjohtajaksi. Heistä kumpikin voisi varmasti kasvaa puoluejohtajan raskaaseen työhön. Väkisin herää kuitenkin kysymys, eikö ketään muuta vihreissä kiinnosta ottaa vastuuta?

Tänään Oras Tynkkynen, Jenni Pitko sekä Hanna Holopainen ilmoittivat, etteivät ole ehdolla. Holopainen kisaa varapuheenjohtajan tehtävästä.

Aiemmin Atte Harjanne ja Krista Mikkonen ovat sanoneet, etteivät hae puheenjohtajaksi.

Sekä Hyrkkö että Virta ovat toisen kauden kansanedustajia, korkeakoulutettuja, nuoria poliitikkoja eli profiililtaan hyvin samanlaisia kuin puheenjohtajan paikalta väistyvä Maria Ohisalo. Molemmat ovat puolueen sisällä arvostettuja, mutta suurelle yleisölle vielä tuntemattomia omien vaalipiiriensä ulkopuolella.

Mikä muuttuisi Virran tai Hyrkön johtamissa vihreissä? Tuskin monikaan asia. Kumpikaan ei ole ainakaan toistaiseksi tehnyt sellaisia kannanottoja, jotka varsinaisesti ravistelisivat puolueen nykyistä linjaa.

Vihreiden pitäisi itsensä kannalta kuitenkin keksiä jotakin uutta, jolla se erottuu muista puolueista ja haalii lisää kannatusta. Pelkkä luonnon ja ilmaston puolustaminen ei riitä kannatuksen nostamiseen edes 15 prosentin tienoille.

Vuoria edessä

Todennäköisellä oppositiotaipaleella vihreillä on lisäksi pari pahaa vuorta kiivettävänä.

Ensimmäinen vuori: suurin oppositiopuolue on joko Sdp tai Perussuomalaiset. Todennäköisesti Sdp, joka kokonsa puolesta olisi selkeästi johtava oppositiopuolue, joka vie ison osan oppositiolle tulevasta näkyvyydestä.

Toinen vuori: keskustakin on vihreitä suurempi ja taitaa ainakin perinteisesti räyhäkkään oppositiopolitiikan vihreitä paremmin.

Kolmas vuori: niin ikään oppositioon matkalla oleva Vasemmistoliitto on sanavalmis ja tarttuu ärhäkkäästi vihreille mieluisiin aiheisiin, kuten ympäristöpolitiikkaan ja koulutukseen.

Vihreät olisi näin ahtaalla oppositiossakin, kun naapurit sekä vasemmalta että keskeltä rynnivät esille. Uudelta puheenjohtajalta vaaditaan rautaista puhetaitoa ja laajaa näkemystä, jos puolue mielii erottua edukseen. Muuten katvepaikka uhkaa.

Jos vihreät päätyisi teoriassa mahdolliseen sinipunahallitukseen, uuden puheenjohtajan olisi nopeasti pärjättävä ministerinä hallituksessa, joka tekisi leikkauksia ja veronkorotuksia. Kova paikka kenelle tahansa. Samalla uuden ilmeen luomiselle ei enää löytyisi aikaa.

Lue myös: Maria Ohisalo jättää vihreiden puheenjohtajuuden

Kentällä pettymystä

Atte Harjanne olisi ollut profiililtaan vihreille mielenkiintoinen valinta juuri nyt, kun puolueella olisi paikka ryöstää kokoomukselta ääniä seuraaviin vaaleihin mennessä.

Leikkauspolitiikka ja orastava yhteistyö Perussuomalaisten kanssa tuskin lopulta lisää kokoomuksen kannatusta liberaalien kaupunkilaisten joukossa, mikä mahdollistaisi vihreille kalastamisen kokoomuksen vesillä.

Ydinvoimasta ja maanpuolustuksesta pitävä Harjanne olisi ollut tähän oiva keulakuva. Harjanne ei kuitenkaan koe, että pystyisi nyt koko sydämellään olemaan puoluejohtaja. Harjanne vahvisti tänään MTV Uutisille, että päätös pitää yhä.

Vihreiden kentällä todennäköisesti monet ovat pettyneitä, kun sekä Harjanne että Tynkkynen ovat sanoneet ei. Miespuolinen ehdokas olisi ollut monille mieleen, koska puolueen olisi pystyttävä puhuttelemaan juuri miehiä paremmin.

Vihreiden olisi lisäksi vakuutettava Sdp:lle menetetyt taktiset äänestäjät uudestaan vihreästä linjasta. Sekään ei tapahdu itsestään.

Vihreiden itselleen kaipaama uusi alku kaipaisi herätykseksi räväkkää puheenjohtajakisaa, jossa puhutaan muustakin kuin luonnosta ja koulutuksesta.

Toistaiseksi puheenjohtajakisa vaikuttaa jopa vihreiden mittapuulla jäävän kovin pieneksi samanmielisten seminaariksi, ellei uusia ehdokkaita ilmaannu lisää.

Harkitsijoita on kuitenkin yhä.

Lue myös: Oras Tynkkynen ei lähde vihreiden puheenjohtajakisaan