Eeva Lehtimäen kommentti: Vastuu ja valta jakaantui viherhimmeliksi Ohisalon tahdon mukaisesti – kenelle puolueessa soitetaan ensi keväänä?

Kuusi tuntia siinä meni ennen kuin vihreät oli valmis kertomaan puheenjohtaja ja sisäministeri Maria Ohisalon sijaistukset hänen vanhempainvapaansa ajaksi.

Eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuskunnan yhteiskokouksen lopputulos oli Ohisalon ehdotuksen mukainen, mutta mikään päätös ei synny vihreissä ilman tuntikausien puhemaratonia.

Tarvittiin myös tiukka äänestys.

Vihreät on Suomen ruotsalaisin puolue. Jutellaan ja diskuteerataan demokratian nimissä ja lopulta puheenjohtajan kanta voittaa.

Emma Karista tulee ympäristö- ja ilmastoministeri ja Krista Mikkonen siirretään sisäministeriksi hallituksen loppukaudeksi. Ohisalo palaa hallitukseen Karin paikalle vanhempainvapaansa jälkeen.

Puolue kehitti itselleen melkoisen päätöksenteon ja vastuun viherhimmelin. Kuvaavaa on, että pelkästään valintojen kertomiseen tarvittiin kolme ihmistä: puheenjohtaja ja sisäministeri Maria Ohisalo, puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja Silja Keränen sekä eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Saara Hyrkkö.

Iltamyöhään tiedotustilaisuutta seuratessa mieleen putkahti Yhdysvaltain entisen ulkoministeri Henry Kissingerin suuhun laitettu tokaisu. Kissingerin sanotaan 70-luvulla ihmetelleen, että hän haluaisi puhua Euroopalle, mutta ei tiedä kenelle soittaa. Ulkoministeri viittasi siihen, että kymmenien valtioiden Euroopassa ei ollut ketään, joka johtaa kokonaisuutta.

Nyt vihreissä vastuuta on toden totta jaettu.

Uusilla kasvoilla puolue hakee vauhtia kannatukseen ja haluaa nostaa ympäristö- ja ilmastoasioiden profiilia kehnosti menneiden kuntavaalien jälkeen. Samalla roolit ovat niin hajallaan, että siitä voi tulla puolueelle ongelmia. Kenelle soitat? Kuka aidosti johtaa vihreitä ensi keväänä? Kulkevatko viestit puolueen sisällä? Kenellä on neuvottelumandaatti, jos sukset menevät hallituksen sisällä ristiin?

Karin valinnalla neuvotteluvoimaa maaliskuun ilmastovääntöihin

Ohisalo itse siirtyy vanhempainvapaansa jälkeen ympäristö- ja ilmastoministeriksi hallituksen loppukaudeksi. Näin vihreille hallitusvastuusta huolimatta tuskaa aiheuttava kokonaisuus nousee Ohisalon mukaan myös tiukemmin puheenjohtajaviisikon pöytään.

Ohisalon poissaolon ajan ministerituuraajaksi nostettiin nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari kesään asti. Karilla on kokemusta hallitusneuvotteluista ja häntä pidetään neuvottelijana kovana luuna.

Näin vihreät siis jo valmistautuu hallituksen perälautaneuvotteluihin ilmastopaketista maaliskuussa. Ilmastopaneelin laskelmien jälkeen hallitus katsoo peiliin ja tutkii, että tuliko niitä vaikuttavia ilmastotoimia tehtyä riittävästi.

Esimerkiksi vihreiden tuleva sijaispuheenjohtaja Iiris Suomela vaati lauantain Uutisextran haastattelussa pääministeri Sanna Marinia (sd.) ja hallitusta julistamaan ilmastohätätilan. Samaa on pitänyt esillä myös Elokapina-liike.

Suomelan mukaan monet puolueen kannattajat ovat tyytymättömiä, miten hitaasti ilmastoratkaisuissa on edetty. Myös konkretian puute haittaa hallituksen pakettia, Suomela sanoo.

Tosin tuleva sijaispuheenjohtaja ei hallituksen ydinryhmään pääse, koska viisikossa vihreitä edustaa Emma Kari.

Suomela on laitettu maakuntiin kiertämään aluevaalien keulakuvana. Puheenjohtajastatuksesta huolimatta todellinen valta on muissa käsissä.

Mikkonen vaihtoon

Ympäristö- ja ilmastoministerin paikasta jouduttiin äänestämään. Kari sai 33 ääntä, salkun nykyinen haltija Krista Mikkonen 27 ääntä ja kansanedustaja Atte Harjanne 1 äänen.

Tämän vaikeimman päätöksen jälkeen kokous valitsi Krista Mikkosen yksimielisesti sisäministeriksi ja kaksi muuta ehdokasta vetäytyivät kisasta.

Mikkonen sanoi suoraan, että olisi mielellään jatkanut nykyisellä paikallaan. Mutta se kuuluisa puolueen etu.

Niinpä ainakin kotikatsomoihin näytti, että Mikkonen vaikutti myrtyneeltä lopputuloksen edessä, samaan aikaan kun Kari ja Ohisalo hehkuttivat ympäristösalkun upeutta.

Mikkosta on kiitelty osaavaksi asiapoliitikoksi, mutta hän on ollut kiistatta näkymätön julkisuudessa. Siirto oli jonkin asteinen epäluottamuslause. Siltä se näyttää.

Kaupunkilaismiehet ja vihreät – vaikea yhtälö

Puolueen ulkopuolella eniten äimistelyä herätti tapaus Atte Harjanne. Harjanne oli puoluekokousväen suosikki varapuheenjohtajamittelössä tänä syksynä.

Se ei ole painanut puolue-eliitin valinnoissa. Ehkä Harjanne kelpaa eduskuntaryhmän puheenjohtajistoon.

Diplomi-insinööri kannattaa muun muassa ydinvoimaa ja Nato-jäsenyyttä. Hänet on laitettu puolueen oikeaan laitaan. Tosin se ei ole kovin oikealla, koska monissa asioissa vasemmistoliittoa ja nykyvihreitä ei erota toisistaan edes rautakangella.

Harjanne on niin harvinainen otus vihreissä, että hänet kannattaa kohta suojella. Tämä koskee sekä sukupuolta että poliittista linjaa. Osmo Soininvaaran perillisillä ei ole juuri nyt sijaa majatalossa.

Sitä kannattaa kuitenkin hetki miettiä vihreissä. Kaupunkilaismiesten äänille riittää esimerkiksi kokoomuksessa ottajia, jos Harjanteen kaltaisia puoluekellokkaita ei nosteta eturiviin.

Niinpä kaikki ulkopuoliset voivottelut Atte Harjanteen ympärillä ovat pelkkiä krokotiilin kyyneleitä.

Lue myös: Vihreät tekivät valintansa: Krista Mikkonen nousee sisäministeriksi, Emma Kari ympäristöministeriksi