Kansalaisaloitteesta piti tulla suomalaisille uusi demokratian mahdollisuus, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Suurin ongelma näyttää olevan kansassa itsessään.
Aloitteita on tehtailtu 800, vaivaiset 25 on saanut tarvittavat 50 000 allekirjoitusta. Myös aloite vanhusasiavaltuutetun viraksi jäi vaille riittävää tukea. Epäonnistuminen on hämmentävää, koska vanhusten heikosta hoivasta on messuttu jo vuosia.
Erikoislääkäri Tiina Tuomela on jo vuosia seurannut huolissaan vanhushoivan tilaa. Reilut puoli vuotta sitten hän avasi kansalaisaloitteen tavoitteena saada eduskunta säätämään vanhusasiavaltuutetun virka. Onhan meillä jo valtuutettu lapsille, tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle. Kyseessä on järeä virkamies, jota eduskunnan on kuultava.
Kauhistelua riittää, apua ei
Kun puolen vuoden keräysaika täyttyi, Tuomela joutui pettymään. Allekirjoittajia tuli ”vain” 42 000, olisi tarvittu 8000 enemmän. Diesel-kansalle kävi toisin. Vain vajaat kaksi viikkoa sitten muutama autoilija avasi aloitteen dieselveron poistamiseksi. 50 000 tuli täyteen kahdessa päivässä! Nyt nimiä on jo yli 100 000.
– Onnittelut tämän aloitteen tekijöille, ei heiltä mitään pois, tunnustaa Tiina Tuomela.
– Itse olen todella pettynyt. Me kauhistelemme aina, kun iltapäivälehdissä kerrotaan vanhuksista, jotka löydetään nälkäisinä tai jopa kuolleina. Ja sitten kun kansalaisilla olisi mahdollisuus tehdä jotain, ei tehdä mitään. Harmittaa todella paljon vanhusten puolesta. No, me kaikki vanhenemme.
Helsingin yliopiston sosiaalityön professori Marjaana Seppänen on jo vuosia tutkinut vanhushoivaa ja vanhusten syrjäytymistä. Tilanne on mennyt huonompaan suuntaan monestakin syystä.
Vanhushoiva: pörssibisnestä ja politiikkaa
– Vanhukset ovat liian pitkään kotona perusteluna ”on parempi olla kotona”. Suurempi syy on se, että kotihoito on laitosta halvempaa. Ja laitoshoitoa on siirretty pörssiyhtiöille, joissa ensisijassa ratkaisee tuotto. Hoivan laadun puutteita ei kyetä valvomaan kunnolla ja toimintaa hallitsee talous ja voiton tavoittelu.
Tiina Tuomela puhuu korrektisti nimien keruun vaikeudesta, mutta äänestä kuultaa pettymys puolueita ja myös seniorijärjestöjä kohtaan. Tuomela edustaa kristillisdemokraatteja. Onko hän väärä sammuttaja?
– No vähän mietin sitäkin. Syyskuussa pidetyssä mielenosoituksessa olivat paikalla liki kaikkien puolueiden edustajat. Jotkut tunnetut kansanedustajat vaativat äänekkäästi vanhusvaltuutettua, mutta eivät puhuneet kansalaisaloitteesta mitään.
Tiina Tuomela näkee, että tällainen asia ei saisi olla puolue- tai järjestöpoliittista pisteiden keruuta. Kaikkien pitäisi laittaa yhdessä vanhushoivaa kuntoon. Myös joistakin vanhusjärjestöistä Tuomela sai empiviä vastauksia.
Vanhus on syrjässä digimaailmasta - ja maailmasta
– Toki suuri osa lähti mukaan, kiitos siitä heille, mutta jotkut isotkin kieltäytyivät. Perusteltiin sillä, että ei haluta lisää byrokratiaa tai että odotetaan maakuntamallia ja paikallisia vanhusvaltuutettuja. Yksi järjestö vastasi, että he eivät osallistu adresseihin.
Tällainen kampanja paljastaa myös sen, että Suomessa on tolkuton määrä seniori-, eläkeläis- ja vanhusjärjestöjä, jotka ajavat omia missioitaan. Jäseniä on satoja tuhansia, mutta keräykseen ei saatu viittäkymmentätuhatta. Sosiaalityön professori Marjaana Seppäsen mukaan tämä on yksi syrjäytymisen merkki, jota järjestötyö ei ehkäise.
– Monet heistä, jotka vanhusvaltuutettua tarvitsisivat, eivät hallitse digimaailmaa, netissä allekirjoittamista eikä kukaan heitä auta. He ovat muutenkin syrjässä silmistämme. Minulle oli yllätys, että seniorijärjestöt eivät lähteneet aktiivisemmin mukaan.
Vanhuus ei kelpaa vaalimainokseen
Professori Seppänen näkee, että poliitikot käyttäytyvät tällaisen asian ääressä aika samalla tavoin kuin kansa. Äänekkäästi ollaan huolissaan, kunnes vaalit lähestyvät.
– Ei taida kovin moni ehdokas lähteä tällä teemalla vaaleihin.
Sekä hän että Tiina Tuomela muistuttavat, että vastuu on lopulta eduskunnassa. Vanhusasiavaltuuten viran voi tietysti perustaa ilman kansalaisten nimilistojakin.
– Taistelu jatkuu, vannoo Tuomela.
– Tämä on poliittisesta tahtotilasta kiinni. Kansanedustajien on ajettava tätä asiaa eikä vain odotettava, että joku saa 50 000 nimeä kasaan. Valitettavasti vain tässä ajassa tuntuu siltä, jos kansa ei nosta meteliä, ei tapahdu yhtään mitään.