Jos Eurooppa haluaa selvitä Brexitistä, pakolaisongelmaan pitää löytää kestävä ratkaisu. Sellaista ei ole edelleenkään näköpiirissä. Eikä se välttämättä synny liittokansleri Angela Merkelin johdolla.
Tasan vuosi sitten kärjistynyt pakolaiskriisi ei tullut EU-maiden johtajille eikä Brysselin byrokraateille yllätyksenä. Tilanne karkasi käsistä, koska muut EU-maat, Saksa etunenässä, eivät vastanneet ajoissa Etelä-Euroopan rajavaltioiden huutoon.
Italia ja Kreikka jätettiin jo 2011 ja 2012 oman onnensa nojaan kamppailemaan pakolaisivirtojen kanssa. Se oli Schengenin ja Dublinin sopimusten henki.
Kriisiä ei olisi koskaan tullut, jos EU:lle olisi ensin luotu yhteinen ulkorajojen valvonta ja vasta sitten unionin sisäiset rajat olisi avattu.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana pelkästään Saksaan on tullut reilusti yli miljoona turvapaikanhakijaa enemmän ja vähemmän hallitsemattomasti. Siitä huolimatta EU:lla ei vieläkään ole yhteistä rajavalvontaa.
Ja uusi kriisi on mahdollinen tai jopa todennäköinen.
"Kriisiä ei olisi koskaan tullut, jos EU:lle olisi ensin luotu yhteinen ulkorajojen valvonta ja vasta sitten unionin sisäiset rajat olisi avattu."
Kreikkaan tuli elokuussa vain noin 2500 pakolaista. Luku on pieni, kun sitä vertaa tämän vuoden tammikuuhun. Silloin Turkin kautta tuli Kreikkaan 67 000 turvapaikanhakijaa talvimyrskyistä huolimatta.
Paine siirtyy Italiaan
Kreikassa on hiljaista, koska Balkanin pakolaisreitti saatiin suljettua. EU taipui kalliiseen ja kyseenalaiseen pakolaissopimukseen Turkin kanssa ja Makedonia sulki oman rajansa.
Petollinen tyven EU:n ulkorajoilla on siis Turkin despootin Recep Tayyip Erdoganin ja EU:hun kuulumattoman Balkanin epästabiilin lilliputtivaltion varassa.
Samaan aikaan paine on siirtynyt takaisin Italiaan. Alkuviikosta maan rannikkovartiosto pelasti yhden päivän aikana 6500 Välimeren yli Eurooppaan pyrkivää pakolaista. Libyassa ja myös Egyptissä sadat tuhannet odottavat mahdollisuutta lähteä vaaralliselle retkelle.
Berliini luottaa Turkkiin
Jos Turkki irtisanoo pakolaissopimuksen, koska EU ei suostu lupaamaansa viisumivapauteen, kriisi kärjistyy vääjäämättä uudestaan. Berliinissä luotetaan Turkkiin edelleen ainakin virallisesti.
Mitään suunnitelmaa B ei kuulemma tarvita. Saksalaisten oppositiolähteiden mukaan kyse on enemmän siitä, että tällaista suunnitelmaa ei ole onnistuttu luomaan.
Liittokansleri Angela Merkel kävi viime viikolla haarukoimassa EU-maiden näkemyksiä siitä, mihin suuntaan Eurooppaa pitäisi brittien lähdön jälkeen viedä. Berliinin EU-asiantuntijat korostavat, että mitään kestävää suuntaa ei ole, jos pakolaiskysymykseen ei ensin löydetä ratkaisua.
Merkelin sukkuloinnin tulokset jäivät laihoiksi. Terrori-iskujen halvaannuttama Ranska tukee Saksaa, mutta vain henkisesti. Unionin toiseksi suurin maa ei presidentinvaalien alla suostu ottamaan juurikaan lisää turvapaikanhakijoita.
Italia on kestokykynsä äärirajoilla jo nyt ja Pohjois-Euroopan myötämielisyys ei muuta suurta kuvaa.
Ongelmapesä Itä-Euroopassa
Ongelmallisimpia ovat Itä-Euroopan maat. Ne eivät suostu Brysselin ja Berliinin pakolaiskiintiöihin. Kompromissiksi tarjottu isompi panostus rajavalvontaan tuskin helpottaa, vaikka Merkel niin haluaa uskoa.
Saksalaisille olisi vaikea selittää, että unkarilaisten tai tsekkien ei tarvitse ottaa pakolaisia, koska he partioivat ahkerammin rajoilla.
"Uusi viime syksyn kaltainen pakolaiskriisi olisi EU:lle kohtalokas. Se tarkoittaisi, että käytännössä kaikki EU-rajat olisi pakko sulkea ja vuorovaikutus jäsenmaiden välillä halvaantuisi. Pakolaisvirtoja olisi mahdoton hallita ilman väkivaltaa."
Toistaiseksi Turkki on pitänyt kiinni pakolaissopimuksen kirjaimesta ja ottanut vastaan turvapaikanhakijoita Kreikasta. Suurempi ongelma on ollut se, että Ateena ei suostu lähettämään läheskään kaikkia pakolaisia takaisin Turkkiin.
EU:n miljarditukiaisista huolimatta olot Turkin pakolaisleireillä ovat ilmeisen huonot.
Rajavalvonta pitkissä puissa
Ainoa toimiva vaihtoehto Turkin kanssa solmitulle sopimukselle on EU:n oma tiukka rajavalvonta. Sellaista saadaan pahimmassa tapauksessa odottaa vielä vuosia.
Uusi viime syksyn kaltainen pakolaiskriisi olisi EU:lle kohtalokas. Se tarkoittaisi, että käytännössä kaikki EU-rajat olisi pakko sulkea ja vuorovaikutus jäsenmaiden välillä halvaantuisi. Pakolaisvirtoja olisi mahdoton hallita ilman väkivaltaa.
Koska uudessakin kriisissä pahin paine kohdistuisi Saksaan, erityisesti Berliinissä ollaan valmiita tekemään melkein mitä tahansa, jotta arvaamaton Erdogan pysyy ruodussa.
Saksassa lasketaan, että tänä vuonna maahan tulee joka tapauksessa noin 300 000 turvapaikanhakijaa. Tämä määrä pystytään myös käsittelemään jotakuinkin sujuvasti.
Viime vuonna tulijoita oli yli miljoona. Silloin EU:n suurin ja vaurain valtio oli kantokykynsä äärirajoilla. Sama ei enää voi toistua. Tästä ollaan yhtä mieltä.
Suuri pakolaismäärä ei ole vakavasti horjuttanut Saksan yhteiskuntarauhaa, vaikka turvapaikanhakijoiden kotouttaminen on edennyt paljon suunniteltua huonommin.
Vain murto-osa on löytänyt itselleen töitä. Yli 100 000 pakolaisen lasketaan tekevän pimeästi töitä rakennuksilla ja ravintoloissa.
Suunnilleen saman verran on teillä tietymättömilla.
Kaatuuko Merkel?
Liittokansleri Angela Merkelin 11-vuotinen valtakausi voi ensi vuonna katketa pakolaiskriisin vuoksi. Vielä viime syksynä Merkeliä juhlittiin, kun hän avasi rajat Unkarin ja Itävallan kautta Saksaan pyrkiville turvapaikanhakijoille.
Nyt iso osa tavallisista saksalaisista on sitä mieltä, että liittokansleri lupasi liikaa sanoessaan, että ”me selviämme tästä”.
Vielä on liian aikaista sanoa, oliko Merkelin ratkaisu viime syksynä väärä. Yhä useammat saksalaisasiantuntijat ovat sitä mieltä, että rajojen sulkeminen olisi aiheuttanut vielä pahemman kaaoksen sekä Saksassa että koko Euroopassa.
Jos Merkel itse haluaa jatkaa kanslerina, hän voi voittaa vaalit, koska varteenotettavia haastajia ei ole. Ei omissa eikä vastustajien riveissä.
Liittokanslerin lähipiiristä on annettu ymmärtää, että Merkel ei haluaisi kokea oppi-isänsä Helmut Kohlin kohtaloa. Kohl ei vuonna 1998 suostunut uskomaan huonoja kannatuslukuja, vaan yritti vielä kerran ja kärsi kirvelevän tappion demareiden Gerhard Schröderille. Toisaalta juuri Schröderin kaltaista vahvaa hahmoa Saksassa ei tällä hetkellä ole.
Pitääkö Euroopan olla huolissaan, jos Merkel heittää pyyhkeen kehään tai kärsii vaaleissa tappion? Ei välttämättä. Berliinin rautarouvalla on kiistatta arvovaltaa, kokemusta ja kykyä räätälöidä komromisseja.
Toisaalta Merkel voi itse olla yhä enemmän este ongelmien ratkaisemiselle.
Pakolaissolmun avaaminen sujuisi todennäköisesti jopa helpommin, jos valta Berliinissä vaihtuisi.
Myös toinen EU:n iso haaste eli talouden kääntäminen kasvuun olisi mutkattomampaa, kun tiukkaa säästölinjaa säälimättä ajanut Merkel väistyisi.
Katso myös MTV Uutisten uusi grafiikkavideo: Vuosi pakolaiskriisin kärjistymisestä – näin asiat etenivät:
2:01
