Unionin lukuisiin haasteisiin on toistaiseksi saatu vain vähän kouriintuntuvia vastauksia eikä parempaa ole välttämättä luvassa, kirjoittaa MTV:n Saksan-kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
Turha uhkuminen ja puhkuminen on aina ollut EU-eliitin helmasynti. Huippukokousten vesitettyjä päätöksiä on kehuttu estottomasti, mutta niiden toteuttaminen on liian usein jäänyt puolitiehen.
Kun isoissa asioissa ei ole päästy eteenpäin, Brysselissä on keskitytty lillukanvarsiin. Juuri tähän tavalliset eurooppalaiset ovat turhautuneet ja juuri tätä turhautumista EU-vastaiset oikeistopopulistit ovat käyttäneet hyväkseen.
Kuluneen kevään aikana on saatu lupaavia merkkejä unionin syöksykierteen pysähtymisestä. Lupaavin niistä oli Ranskan presidentinvaalien tulos. EU:n nimeen väkevästi vannova Emmanuel Macron sai maanvyörymävoiton. Nimenomaan hän on luvannut uutta alkua sekä Ranskalle että Euroopalle.
Macronin, ranskalaisten ja myös eurooppalaisten kuherruskuukausi näyttää kuitenkin päättyvän odotettua nopeammin. Muutama kuukausi Elysee-palatsissa on tehnyt tehtävänsä. Macronin sanotaan muuttuneen etäiseksi ja arrogantiksi. Isot asiat etenevät hitaasti, jos yleensä etenevät. Hiipuvat kannatusluvut puhuvat puolestaan.
Koko Eurooppa on laskenut sen varaan, että Saksan syyskuisten vaalien jälkeen Berliinin ja Pariisin akseli lähtee vyöryttämään uudistuksia ja ratkaisemaan ongelmia isolla vaihteella. Vuolaasti suitsutettu ”uusi alku” voi kuitenkin osoittautua haihatteluksi, jos Macronin kompurointi Ranskassa jatkuu. Silloin erityisesti euroon liittyvien solmujen aukaiseminen vaikeutuu ratkaisevasti.
Myös kaikki muut haasteet ja ongelmat, joihin on luvattu vastata ja jotka on tarkoitus ratkaista, ovat kaikkea muuta kuin lupaavassa asennossa. Ohessa yltiöskeptinen pika-arvio muutamista.