Koivikon Kartanon lehmillä oli tiistaina vieraita. Laitumen vierelle pyyhälsi pitkä autojono. Keulassa näytti olevan isännän tuttu mönkijä, mutta perässä tuli outoja. Maatalousministerin pikimusta virkavolvo ja ympäristöministerin oliivi kaupunkimaasturi pysähtyivät pientareelle. Ely-keskuksen virkamiesten autoja oli monta. Minäkin siellä seassa kameroiden kanssa, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Keimo Lehtiniemi.
Lehmät töllistelivät vieraita kuten niillä on tapana. Meistä puhutaan, ne tuntuivat märehtivän. Niillä olisi ollut asiaakin. Jokainen niistä olisi kysynyt ministereiltä, että mitähän tänään syötäisiin. Ruokapöytä kun oli edellisten vieraiden jäljiltä umpisurkea, mustalle mullalle kaluttu.
Normaalisti tähän aikaan vuodesta laitumella pitäisi Kiteen korkeudellakin lainehtia jo yli 10 senttiä korkea nurmilaiho. Maatalousministeri näyttää muille oikein käsimitalla miltä pitäisi näyttää. Lehmät pärskivät. Yksi nosti häntää ja antoi lorottaa. Tulkitsin viestiksi hanhille. Vai jopa ministereille!
Lehmät eivät saa kahlata utareisiin asti ulottuvassa heinikossa. Ulos ne ovat päässeet, mutta tuoretta evästä ei ole. Maitotilalla nurmi olisi tärkein rehu. Nyt ne nyhtävät isännän pellolle tuomaa kuivaheinäpaalia. Erikoinen näky.
Koivikon tilalla on noin 140 lypsävää. Ne pääsevät ulos pienissä ryhmissä jaloittelemaan, kun syötävää ei ole. Normaalisti koko karja laiduntaisi ja hännät huiskisivat.
Hanhet yrittävät nälissään jopa sisälle
Isäntä kertoo näille vieraille, miten röyhkeitä edelliset vieraat olivat. Kun pelto oli kaluttu ja paskottu pilalle, rohkeimmat hanhet hamusivat syötävää jo siiloista. Osa yritti marssia navettaan asti.
Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) nyökyttelee ja kuuntelee vakavana isännän juttuja. Hän sanoo ymmärtävänsä täysin viljelijöiden tuskan, mutta se ei vakuuttanut yrittäjiä. Mikkonen on omassa vaalipiirissä eikä hanhikatastrofin hoitamisesta ole tullut pisteitä. Ministeriä on moitittu saamattomaksi.
Maatalousministeri Jari Lepällä (kesk.) on pellonreunalla paljon helpompaa. Hän on itsekin maanviljelijä ja samaistuu helposti Keski-Karjalan maatalousyrittäjien tuskaan. Leppä saakin hanhivisiitillä kaikki pisteet, vaikka ei sanoisi sanaakaan. Rento ministeri jakelee vuolaita kiitoksia paikalla olijoille suomalaisen ruuan tuottamisesta vaikeissa oloissa. Lepän vaalipiirissä hanhia on vähän.
Ministerit ovat yhtä mieltä siitä, että hanhivahingoille on tehtävä jotain. Keinoista ja aikataulusta vastuuministerit ovat eri mieltä. Erot voi tiivistää kahteen seikkaan; metsästyksen rooliin ja kansallisiin toimiin.
Sekä Koivikon isäntä että muut ministereitä tavanneet viljelijät hämmästelivät miksi Suomessa ei ole kansallista rohkeutta tehdä omia päätöksiä. Viro, Ruotsi ja Tanska ovat toimineet. Mikkonen vetosi isolle toimittajajoukolle toisen pellon reunalla toistuvasti, että ratkaisua hanhiongelmiin pitää hakea EU-tasolla. Siis direktiivien kautta, niitä muuttamalla.
Leppä aloittaisi tuhansien hanhien jahdin heti kun ne taas syksyllä palaavat Karjalan pelloille röyhtäilemään. Haastattelussani Leppä määritteli ammuttavien määräksi "tuhansia". Lepän ja viljelijöiden reseptissä metsästys olisi pelote ja tukitoimi karkotukselle sekä muille toimille.
Suojelijoiden valitus on röyhkeä
Mikkosen oli äärimmäisen vaikea antaa yhtään siimaa metsästykselle. Se on vihreille myrkkyä ja kyllähän senkin ymmärtää. Ministerin ajatusmaailmassa metsästys ei kuulu ainakaan nopeisiin torjuntakeinoihin.
Poikkeuslupia hallinnoiva Varsinais-Suomen ELY-keskus on antanut ensi syksyksi 375 metsästyslupaa noin kymmenelle tilalle. Sekin oli liikaa Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirille, joka valitti luvasta juuri sopivasti ministerivierailun aattona. Ei helpottanut Mikkosen virkamatkaa. Viljelijät kokivat valituksen jo vakavana kiusaamisena.
Jos ministeri Lepän luvalla päästäisiin ampumaan "tuhansia" hanhia, siitä syntyisi mediamylläkkä. Tarvittaisiin poliisi ja armeija pitämään kuria Keski-Karjalan viljavainioilla. Siellä olisi luonnonsuojelijoiden leirit ampumasektoreilla ja media kyykkisi ojan pohjalla kameroineen. Ei tule toteutumaan.
Leppä vakuutti MTV Uutisten haastattelussa, että hanhia ei haudata perinteisesti hallituksen työryhmään. Sellainen kyllä perustetaan, mutta Leppä nimitti sitä "nyrkiksi", jonka pitää saada heti ratkaisuja. Ei käy kateeksi niitä, jotka siihen työryhmään nimitetään. Kiitosta on turha odottaa.
Ville Viljelijä, hanhenkasvattaja
Ehkä kummallisinta, ja kaiken juurisyy tässä kaikessa on se, että vuosikymmeniä sitten uhanalaiseksi määritelty laji näyttää pysyvän tiukasti suojeltavien listalla maailman tappiin asti. Suomen läpi muuttava kanta on vuositasolla todennäköisesti vähintään miljoona lintua.
Vaikka kanta on valtava, valkoposkihanhi nauttii EU-tasoista suojelua. Laji lisääntyy ja vahingot paisuvat. Juuri tästä syystä viljelijöiden on vaikea luottaa Mikkosen vaatimiin EU-tasoisiin ratkaisuihin. Tilat ovat konkurssissa ennen sitä.
Ellei sitten maanviljelijöistä tehdä hanhenkasvattajia. Moni viljelijä on siihenkin valmis, jos yhteiskunta lajin suojelijana maksaa hanhen ruokkimisesta saman kuin ihmisten ruuan tuotannosta.
Hanhipeltoja ei tyrmätä, mutta eihän linnut osaa niitä tunnistaa. Siinäkin tapauksessa tarvitaan vielä karkotusta ja varmaan metsästystäkin, että hanhet oppivat mikä pelto niille kuuluu ja mikä ei. Vai tuleeko vihreiden ryhmyri Emma Kari keväällä ja syksyllä muutamaksi viikoksi lippuineen ohjailemaan hanhia valtion ruokapöytiin?
Nyt ministerit eivät lintuja enää nähneet. Vierailu myöhästyi muutaman päivän. Pohjois-Karjalan pelloilla arvioitiin mässäilleen pari viikkoa vähintään puoli miljoonaa lintua. Ne viipyivät tavallista pitempään, kun Jäämereltä tuuli ilkeästi nokkaan. Kun tuuli kääntyi etelään, hanhet nousivat siiville ja lähtivät lisääntymään. Syksyllä niitä on taas vähän enemmän.