Yli kaksi ja puoli miljoonaa ukrainalaista on jo joutunut jättämään oman kotimaansa Venäjän aggressiivisen hyökkäyssodan takia. Suurin osa sotaa paenneista on äitejä ja lapsia. Miehet yrittävät puolustaa sitä, mikä vielä puolustettavissa on.
Venäjän sotakone etenee hitaasti, mutta yhä määrätietoisesti kohti Kiovaa ja muita keskeisiä kaupunkeja. Uutiskuvista kahden viikon ajalta on piirtynyt verkkokalvoille kilometrien pituiset autojonot, täyteen pakatut junat ja bussit, äidit ja itkevät lapset kävelemässä moottoritien reunaa kohti Romanian, Unkarin, Slovakian ja Puolan raja-asemia.
Ranskan EU-puheenjohtajakauden ja presidentti Emmanuel Macronin kampanja-avauksen takia Versaillesin palatsiin koolle kutsuttu epävirallinen huippukokous kullanvärisine peilisaleineen ja kunniavartioineen oli räikeä vastakohta sille mitä tapahtuu samaan aikaan Euroopan unionin rajalla. Unionin huippukokoukset ovat muuallakin kuin Ranskassa hyvin tarkkaan suunniteltuja mediatapahtumia, tuhannet poliisit piirittävät kokousalueen korttelit ja kadut kahdeksi vuorokaudeksi, mustien autojen letkat kiitävät hurjaa vauhtia lentokenttien, hotellien ja kokouspaikan väliä.
Ranska teki parhaansa saadakseen välitettyä maailmalle Versaillesin kokouksen historialliset puitteet. Presidentti Macron vastaanotti ranskalaisissa sähköautoissa sekuntiaikautaululla yksitellen paikalle kiidätetyt kollegansa lämpimin halauksin ja poskisuudelmin. Uutiskuvissa välitimme kokous- ja illallissalien säihkyvät puitteet. Mutta miksi tällä kertaa tv:n uutisjuttujen kuvat palatsin kokoussaleista ja Ukrainan raunioiksi muuttuvista kaupungeista, sodan jaloista pakenevista ukrainalaista, tuntuivat erityisen ristiriitaisilta, sopimattomilta ja vääriltä?
