Nashville Predators näyttää Stanley Cupin loppuottelusarjassa terävää taisteluhammasta, mutta Pittsburgh Penguins ei ole vielä käyttänyt kaikkia kesyttämiskeinojaan.
Penguinsin nopean taitopelin ja Predatorsin tukevan puolustamisen vastakkainasettelu on ja pysyy finaalien avainkysymyksenä.
Alusta asti Predatorsin haaste on ollut pysäyttää vastustajan vauhti viimeistään keskialueella. Pyrkimys toimi jo ensimmäisissä otteluissa, mutta tulosta alkoi tulla vasta Nashvillessa pelatuissa otteluissa kolme ja neljä: kotijoukkue voitti 4-1 ja 5-1.
Kyky käyttää harvat maalintekopaikat hyväksi oli Penguinsin voiton tae ensimmäisissä kotiotteluissa. Paikkoja oli Nashvillen-otteluissakin, mutta maalivahti Pekka Rinne pelasi taas korkealla tasollaan.
Finaaleissa Rinne pelaa nenäkkäin Penguinsin Matt Murrayn kanssa. Murray oli vuosi sitten voittamassa Pensille Stanley Cupia, tulokkaana. Silloisessa finaalisarjassa maalivahdeista kovempi oli San Jose Sharksin Martin Jones – suureksi osaksi sen takia, että Pens hallitsi kenttätapahtumia ja Jones sai enemmän tilaisuuksia loistaa.
Murray on huippukyky. Ailahtelevaisuutta on kuitenkin havaittavissa, aivan niin kuin Rinteelläkin. Veskariosastolla finaalijoukkueet ovat lähtökohtaisesti tasoissa. Nyt jos koskaan päivän kunto ratkaisee.
Takaisin lähtöruutuun
Useimmiten tässä vaiheessa kautta valmentajat sanovat, että olisi pähkähullua muuttaa pelityyliään. Tätä Pens-valmentaja Mike Sullivan joutuu kuitenkin nyt pohtimaan.