Nashville Predators näyttää Stanley Cupin loppuottelusarjassa terävää taisteluhammasta, mutta Pittsburgh Penguins ei ole vielä käyttänyt kaikkia kesyttämiskeinojaan.
Penguinsin nopean taitopelin ja Predatorsin tukevan puolustamisen vastakkainasettelu on ja pysyy finaalien avainkysymyksenä.
Alusta asti Predatorsin haaste on ollut pysäyttää vastustajan vauhti viimeistään keskialueella. Pyrkimys toimi jo ensimmäisissä otteluissa, mutta tulosta alkoi tulla vasta Nashvillessa pelatuissa otteluissa kolme ja neljä: kotijoukkue voitti 4-1 ja 5-1.
Kyky käyttää harvat maalintekopaikat hyväksi oli Penguinsin voiton tae ensimmäisissä kotiotteluissa. Paikkoja oli Nashvillen-otteluissakin, mutta maalivahti Pekka Rinne pelasi taas korkealla tasollaan.
Finaaleissa Rinne pelaa nenäkkäin Penguinsin Matt Murrayn kanssa. Murray oli vuosi sitten voittamassa Pensille Stanley Cupia, tulokkaana. Silloisessa finaalisarjassa maalivahdeista kovempi oli San Jose Sharksin Martin Jones – suureksi osaksi sen takia, että Pens hallitsi kenttätapahtumia ja Jones sai enemmän tilaisuuksia loistaa.
Murray on huippukyky. Ailahtelevaisuutta on kuitenkin havaittavissa, aivan niin kuin Rinteelläkin. Veskariosastolla finaalijoukkueet ovat lähtökohtaisesti tasoissa. Nyt jos koskaan päivän kunto ratkaisee.
Takaisin lähtöruutuun
Useimmiten tässä vaiheessa kautta valmentajat sanovat, että olisi pähkähullua muuttaa pelityyliään. Tätä Pens-valmentaja Mike Sullivan joutuu kuitenkin nyt pohtimaan.
Mieleen nousevat jääkiekon MM-kisojen ratkaisuhetket vuoden takaa. Suomi oli voittanut Kanadan alkusarjassa 4-0, ja maiden uudelleen kohdatessa loppuottelussa Leijonille uumoiltiin paraatimarssia kultamitaleihin. Kanada kuitenkin yllätti pelaten ikään kuin Suomen aseilla: organisoidusti, kärsivällisesti ja ratkaisupaikat hyödyntäen.
Onko Sullivanilla halua ja uskallusta vastaavaan? Uskooko hän Penguinsin pystyvän voittamaan pelaamalla maltilla alakerran kautta, karvaamalla vastustajan hyökkäykset kuiviin jo alkuvaiheessa? Tunnustaako hän ensinkään, että pallo olisi nyt Nashvillella?
Sullivanin keskiviikkona antamista kommenteista on luettavissa, ettei hän koe Penguinsin olevan köysissä. Asenne on looginen: molemmat voittivat kummatkin kotiottelunsa, ja sarja palaa tavallaan lähtöpisteeseen. Nyt lähdetään ikään kuin paras kolmesta -sarjaan, jossa todennäköisempi voittaja on se, joka saa omat vahvuutensa parhaiten esiin.
Voiko joukkue hävitä, jos sillä on Crosby ja Malkin?
Stanley Cupin finaaleissa voitot ovat siis tasan 2-2. Maalit ovat Nashvillen hyväksi 13-11. Molemmilta joukkueilta kaikkiaan 15 kenttäpelaajaa on päässyt finaaleissa pisteille. Jännittävä yksityiskohta on, että Penguinsin maaleista on vastannut kuusi, mutta Predatorsin osumista 11 eri pelaajaa.
Finaalien pistepörssiä johtaa Penguins-tulokas Jake Guentzel pistein 4+0. Neljään pisteeseen ovat yltäneet lisäksi Nashvillen Calle Järnkrok (1+3), Roman Josi (1+3) ja Mike Fisher (0+4) sekä Penguinsin Sidney Crosby (1+3) ja Chris Kunitz (0+4).
Crosby on tehnyt vain yhden maalin, hänen aseenkantajansa Jevgeni Malkin kaksi. Ratkaisijoina tunnetut Kunitz ja Phil Kessel ovat täysosumitta. Jättiläinen nukkuu.
Voiko joukkue hävitä, jos sillä on Crosbyn ja Malkinin kaltaiset hyökkääjät? Kyllä voi, sen osoittivat ottelut Nashvillessa. Mutta voiko samainen joukkue hävitä potentiaalisesti seitsemän ottelun mittaisen sarjan, jossa kisataan jääkiekkomaailman kirkkaimmasta pytystä? Tuskin, kunhan uinuvatkin tehopyssyttäjät kiillottavat aseensa.