Kommentti: Trump on Euroopalle ja Natolle akuutisti isompi haaste ja uhka kuin Putin

Liittolaisten, erityisesti Saksan, on keskityttävä torjumaan Trump-nimistä sisäistä vihollista. Venäjän karhu kiittää ja kumartaa.

Nato-huippukokoukseen Brysseliin saapuvat Euroopan johtajat odottavat toisintoa. Ylimielistä äkäistä ja kärsimätöntä Trumpia, jolle politiikan tekeminen on loputonta vastustajien etsimistä ja lyömistä.

Kesäkuussa Kanadassa Donald Trump keskittyi moittimaan muita G7-maita niiden epäreilusta kauppapolitiikasta ja liian pienistä puolustusbudjeteista. Samaa on luvassa Brysselissä. Trump heittää Nato-kokouksessa puolustusliiton, puolustusbudjetit, vaihtotaseiden vajeet ja EU:n samaan pataan. Näin ounastellaan sekä rapakon takana että vanhalla mantereella.

Liittolaiset, nuo härskit hyväksikäyttäjät

Perinteiset liittolaiset ovat trumpilaisessa katsannossa vastustajia ja vapaamatkustajia, jotka ovat käyttäneet USA:ta härskisti hyväkseen vuosikymmenten ajan. Pahin syntipukki on Saksa.

EU:n suurin kansantalous tuo Yhdysvaltoihin liikaa autoja ja tuhoaa näin amerikkalaisia työpaikkoja. Samaan aikaan Saksan panostukset puolustukseen ovat kaukana yhdessä asetetuista Nato-tavoitteista, koska Berliinissä tiedetään, että Trump ja amerikkalaiset suojelevat.

Näin Trump uskoo. Ja saa amerikkalaiset kannattajansa uskomaan.

Näistä lähtökohdista Naton huippukokous voi päätyä vain kaaokseen. Sellaiseen, josta hyötyy vain Venäjän presidentti Vladimir Putin.

Savuava Bryssel ja Helsingin diilit

Nyt, jos koskaan Naton pitäisi esiintyä vahvana ja yhtenäisenä nimenomaan Venäjän suuntaan. Pahimmassa tapauksessa Yhdysvaltain presidentti kuitenkin jättää Brysseliin ”savuavan kasan” ja tekee muutaman päivän päästä Helsingissä lännen kannalta kyseenalaisia ”diilejä” Putinin kanssa.

Tällaista suhmurointia pelätään erityisesti Baltian maissa, mutta myös Itä-Euroopassa. Ja pelätään aidosti. Siitäkin huolimatta, vaikka tähän asti Washington on Trumpin johdolla vakuuttanut, ettei Naton kuuluisista turvatakuista tingitä.

Tässäkin on luvassa G7-toisintoa kesäkuulta. Kanadassa Trump runttasi liittolaiset. Sen jälkeen hän lensi Singaporeen tapaamaan Pohjois-Korean diktaattoria.

Jälkimainingeissa Valkoisen Talon isäntä moitti G7-kumppaneita ja suitsutti vuolaasti Kim Jong-unia. Päälle päätteeksi hän ilmoitti liittolaisia kuulematta, että yhteiset sotaharjoitukset Etelä-Korean kanssa lopetetaan toistaiseksi.

Saksa ratkaisuasemassa

Ainakin Saksassa, mutta myös muissa Nato-maissa, näkemykset menevät pahasti ristiin siitä, miten reagoidaan, jos Trump täyttää odotukset ja todella panee pakan Brysselissä sekaisin.

Berliinin reaktio on tärkeä. Washington on lähettänyt useisiin Nato-pääkaupunkeihin myllykirjeitä liian pienistä puolustusmenoista, mutta suurennuslasin alla on kuitenkin ennen muuta Saksa.

Merkelin hallitus tietää, että maan puolustusbudjettia pitää kasvattaa. Sitä myös halutaan kasvattaa ja kasvatetaan, Trumpista riippumatta.

Puolustusmenojen nostaminen Natossa sovittuun kahteen prosenttiin kansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä on kuitenkin sisäpoliittisesti mahdotonta. Enemmistö saksalaisista suhtautuu nihkeästi aseiden ostamiseen ja armeijan vahvistamiseen. Kaikkein pahin vaihtoehto on, että pyssyhankintoja tehdään, koska Trump niin vaatii.

Trump pyrkii kaksintaisteluihin, joihin Merkel ei voi lähteä

Merkelin on tasapainoiltava tältä pohjalta. Hän myös tietää, että todennäköisesti Trump nostaa Nato-kokouksen neuvottelupöytään Saksan ja USA:n välisen kaupan epätasapainon. Vaikka se ei sinne kuulu.

Jonkinlaista kokonaiskompromissia akselilla Washington-Berliini saatetaan Nato-kokouksen kulisseissa yrittää parsia. Vaikka yhtälö on kimurantti monesta syystä.

Liittokansleri Merkel ei yksin voi sopia mitään. Ei Natoon eikä EU:hin liittyvää. Trump taas hakee nimenomaan kahdenvälisiä yhteenottoja.

Lisäksi Yhdysvaltain presidentille kelpaa vain voitto. Tai vähintään hänen pitää saada jotain, joka näyttää USA:n voitolta ja vastapuolen nöyryyttävältä tappiolta.

Trump ei tule Brysseliin sopimaan tai neuvottelemaan liittolaistensa kanssa Naton vahvistamisesta. Hän tulee panemaan Yhdysvaltoja häikäilemättä hyödyntäviä EU- ja Nato-maita kuriin.

Kurinpalautuksen pitää olla tuntuva. Ei Naton eduksi, vaan taloudellisten kilpailijoiden, ennen muuta Saksan haitaksi. Kaikki on muu on yhdentekevää.