Kommentti: Macron voi olla koko Euroopan toivo, kun Trumpia yritetään pitää aisoissa

Suuret Ylimmät Ystävät kohtasivat Washingtonissa.

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Washingtonin visiitin tunnelman voi tiivistää näin, kun tuijottaa Yhdysvaltain pääkaupungista viime päivinä tullutta kuvavirtaa.

En ryhdy tässä sen enempää retostelemaan suurmiesten eleitä, liikkeitä tai sanoja. Minusta kupletti oli pääsääntöisesti kiusallinen ja suorastaan irvokas. Mutta se siitä.

Oleellista on se, tuottaako Macronin ja presidentti Donald Trumpin välinen liehittely konkreettisia myönteisiä tuloksia? Ja toisaalta, pystyykö Saksan liittokansleri Angela Merkel omalta osaltaan viemään Trumpin kanssa Washingtonissa Euroopalle tärkeitä asioita eteenpäin?

Intressi on joka tapauksessa yhteinen. Iranin ydinasesopimuksen raukeaminen olisi kohtalokas takaisku koko kansainväliselle yhteisölle. Ja laajenevasta kauppasodasta kärsisivät kaikki. Euroopassa eniten Saksa.

Berliinin ulkopoliitikko- ja diplomaattipiirit vakuuttavat, että Saksan ja Ranskan johtajien USA-vierailujen huolellinen käsikirjoitus on tehty yhdessä Pariisi-Berliini-akselilla. Ja että päänäyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa.

Keikarointia hyvässä tarkoituksessa

Trump rakastaa keikarointia ja Macron suostuu siihen luodakseen mahdollisimman hyvän keskusteluyhteyden Valkoisen Talon arvaamattomaan isäntään. Ranskan presidentti esiintyy koko Euroopan suvereenina ulko- ja turvallisuuspoliittisena johtajana, jonka kanssa öykkärimäinen kiinteistömiljardööri voi keskustella kahden kesken, kuten "tosi miehet" keskustelevat.

Keskustelu sujuu, koska Ranska ei ole Trumpille samanlainen "ongelma" kuin Saksa. Macron oli kuuliaisesti mukana Yhdysvaltain tuoreessa Syyria-iskussa eikä Pariisin hallitus pihistele puolustusmenoissa. Päälle päätteeksi Ranska ei ole "epäreilu" kauppakumppani.

Palkkion Macron on saanut tietysti Twitterissä. Häntä Trump ei ole höykkyyttänyt samalla tavalla kuin Saksaa ja Merkeliä.

Berliiniläisen näkemyksen mukaan Merkelin ja hänen esikuntansa tehtäväksi jää takoa matalalla profiililla järkeä erityisesti Trumpin taustajoukkoihin. Tarjota kompromisseja ja muistuttaa ikävistä seurauksista. Vetovastuu siirtyy Macronille, kun pitää tehdä ”diili” Trumpin kanssa.

Tuloksista ei varmuutta

Vielä on mahdotonta arvioida, meneekö kaikki tämän käsikirjoituksen mukaan ja tuottaako Pariisin ja Berliinin "saumattomaksi" luonnehdittu yhteistyö tuloksia.

Trump ei luvannut Macronille mitään hyvää eikä mitään konkreettista. Ei Iran-kysymyksessä eikä kauppapolitiikassa. Hän lupasi keskustella. Siinä kaikki. Merkelin tuomiset jäävät todennäköisesti vielä vaatimattomammiksi. Kaikki tämäkin on kuulemma osa käsikirjoitusta.

Mutta onko tähän Saksan ulkopoliittisen eliitin edustajien maalaamaan kuvaan ylipäätän syytä luottaa? Ei välttämättä.

Ranskan ja Saksan tandem ei välttämättä etene ollenkaan niin tasaisesti kuin annetaan ymmärtää. Miksi ei? Siksi, että Saksalta puuttu visio ja uskallusta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa että myös kauppapolitiikassa, joka on sille USA-suhteiden keskeisin asia.

Merkel on tyytyväinen, kun Macron johtaa länttä ja Eurooppaa. Saksalle ja erityisesti sen kestokanslerille tämä rooli on edelleen epämukava.

Saksan johtaja seuraa mieluummin kädet puuhkassa sivusta ja ottaa viiveellä kantaa, kun sitä kysytään. Kun kysymys on Saksan kannalta hankala ja varsinkin, jos hankaluuksien välttämiseen tarvitaan saksalaista rahaa, Merkel sanoo pääsääntöisesti ei.

Merkeliltä loppuu muskeli

Eli ei ole ollenkaan varmaa, että Berliinin kanslerinviraston emäntä kykenee antamaan Ranskan presidentille sitä tukea, jota hän ja koko Eurooppa nyt tarvitsisi. Näin voi käydä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa että euroalueen ja EU:n uudistuksissa.

Syyt ovat ennen muuta sisäpoliittisia. Merkelin ennen niin suvereeni tuki suli viime vaaleissa ja niitä seuraneissa hallitusneuvotteluissa.

Ranskan ja Saksan hyvät yhteiset tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi pelattava yhteispeli voivat transatlanttisissa suhteissa yhtä hyvin kilpistyä myös Donald Trumpiin.

Trump ei suosi johdonmukaista yhteispeliä entisten eikä nykyisten liittolaisten kanssa. Ylintä ystävyyttä alleviivaavat kolhot poskipusut Emmanuel Macronin kanssa ovat sittenkin vain irvokkaita eleitä.

Kaikkein irvokkainta on, että Trump tuntuu agressiivisella poukkoilullaan saaneen myös aikaan jotain sellaista, jolla hän voi kehuskella sekä kotona että muualla.

Pohjois-Korea saattaa panna ydinaseohjelmansa jäihin. Nato-maat ovat valmiita lisäämään puolustusmenojaan. Ja kauppasodassakin on ehkä luvassa voittoja ainakin Kiina-rintamalla.

Kun ajatellaan trumpilaisesti, Trumpilla ei siis välttämättä ole kovin suuria paineita neuvotella rakentavasti Macronin eikä varsinkaan Merkelin kanssa.