Kommentti: Merkel niittasi Trumpin aseenkantajan 6-0 kotikenttäedun turvin – johtavat EU-maat suhtautuvat yhä penseämmin USA:n nykyhallintoon

Liittokansleri Angela Merkel ei ole suuri puhuja. Eikä kansanvillitsijä.

Ei millään mittareilla. Ei ole ollut koskaan.

Münchenin turvallisuuskokouksessa Berliinin rautarouva oli kuitenkin ennennäkemättömässä vedossa.

Moni on odottanut, että Merkel käyttäisi ennen kanslerikautensa päättymistä ylivertaista arvovaltaansa tulehtuneen kansainvälisen tilanteen parantamiseksi. Münchenissä nähtiin yksi väkevimmistä yrityksistä.

Saksan johtajan viesti maailman suurimmalle ja tärkeimmälle turvallisuuspolitiikkaa käsittelevälle kokoukselle oli yksiselitteinen. Jos ongelmat halutaan ratkaista rauhanomaisesti, pitää tehdä yhteistyötä. Muita vaihtoehtoja ei ole.

Kolme massiivista estettä

Merkelin mielestä ratkaisujen tiellä on kolme massiivista estettä: USA, Venäjä ja Kiina.

Hän lateli madonluvut kaikille. Myös Kiinalle, jota liittokansleri maanitteli mukaan aseriisuntaneuvotteluihin.

USA ja Venäjä irrottautuvat keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta osin siksi, ettei sopimus rajoita Kiinaa.

Kaikkein rajuimmin Saksaa 14 vuotta hallinnut Merkel hyökkäsi kuitenkin Yhdysvaltain nykyistä politiikkaa vastaan. Näin siitäkin huolimatta, vaikka hänet tunnetaan nimenomaan transatlanttisten suhteiden vakaumuksellisena puolestapuhujana.

Syytösten lista oli pitkä.

Trump hajottaa monenkeskistä yhteistyötä

Kukaan ei Euroopassa ymmärrä, mitä Donald Trump tavoittelee yksipuolisella päätöksellään vetäytyä Syyriasta. Merkelin mielestä ratkaisu vain vahvistaa Iranin ja Venäjän asemaa Lähi-idässä.

Hän ryöpytti Trumpia jälleen kerran kansainvälisten monenkeskisten rakenteiden, myös puolustusliitto Naton murjomisesta. Ja hämmästeli Nord Stream 2 -kaasuputkeen kohdistuvaa kritiikkiä ja pakoteuhkauksia.

Yleisö oli haltioissaan. Kovimmat yksittäiset suosionosoitukset Merkel sai, kun hän hyökkäsi kotikentällä Yhdysvaltain kaavailemia autotulleja vastaan. Trumpin hallinto perustelee niitä ”kansallisella turvallisuudella”.

Merkel muistutti, että BMW:n suurin tehdas on Yhdysvalloissa Etelä-Carolinassa. USA:n tehtaidensa vuoksi saksalaisjätit ovat Yhdysvaltain suurimpia autojen viejiä.

”Meitä pelottaa todella, jos nämä USA:ssa valmistetut autot ovat uhka maan turvallisuudelle”, liittokansleri piikitteli.

Pence hävisi jo ennen kuin aloitti

Merkelin jälkeen esiintynyt varapresidentti Mike Pence yritti turhaan vedota omassa puheessaan tunteisiin.

Hän puhui USA:n ja Euroopan historiallisesta yhteydestä, kehui USA:n delegaation kaikkien aikojen suurimmaksi turvallisuuskokouksessa ja korosti, miten myös jatkossa on taisteltava nousevaa antisemitismiä vastaan.

Pence oli kuitenkin hävinnyt erän jo ennen kuin se alkoi.

Hän menetti viimeisetkin pisteensä paimentamalla EU-maita USA:n linjoille sekä kaasuputkikiistassa että Iranin ydinsopimusta koskevassa väännössä.

Kyse ei tietenkään ole mistään hupaisasta puhekaksintaistelusta. Pelissä on paljon enemmän.

Suurvallat käyvät kovaa keskinäistä hegemoniataistelua, joka uhkaa jauhaa Euroopan kappaleiksi.

Merkelin pitää katsoa peiliin

Osin Merkel saa syyttää itseään ja Saksaa Euroopan hajanaisuudesta. Näitä syytöksiä kuultiin kosolti myös Münchenissä. Hyvä niin.

Mutta Merkelillä ja muilla EU-maiden johtajilla on myös hyvät perusteet pitää Trumpin johtamaa USA:ta Euroopan tämän hetken suurimpana ongelmana. Sekä taloudellisesti että turvallisuuspoliittisesti.

Juuri nyt Eurooppa tarvitsisi vanhan liittolaisensa tukea ehkä enemmän kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Venäjän sotilaallinen uhittelu kiihtyy ja Kiinan taloudellinen vaikutusvalta kasvaa vaarallisesti.

Juuri nyt vanhaan liittolaisen ei kuitenkaan enää voi luottaa. Ei missään. Ei kauppapolitiikassa eikä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Uusia ikäviä yllätyksiä pelätään

EU-maiden hallitukset myöntävät auliisti, että niiden pitää kasvattaa puolustusmenojaan ja ottaa lisää vastuuta omasta turvallisuudestaan. Vain harvat jaksavat kuitenkaan uskoa, että puolustusmenojen kasvattaminen riittää Trumpille ja hänen hallintonsa haukoille.

Kukaan ei tiedä, missä ja miten seuraava Valkoisen talon isännän heittämä sonta lentää tuulettimeen.

Ehkä juuri tietoisuus tästä siivitti liittokansleri Angela Merkeliä pitämään yhden uransa parhaista ulko- ja turvallisuuspoliittisista puheista.

Pelkät puheet eivät tietenkään riitä parantamaan Euroopan asemaa suurvaltojen puristuksessa. Vallitettavasti.

Mutta kaikkea pitää yrittää ja hyvä, että Merkel taas kerran yritti.