Yli miljoonalla suomalaisella on jonkinlainen terveysvakuutus ja määrä ei ole laskussa, päinvastoin. Näin ainakin, mikäli vakuutusyhtiöitä on uskominen, kirjoittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä työllisyyteen keskittynyt toimittaja Joonas Lepistö.
Sote-uudistus pyrkii ratkaisemaan nykyhetken sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat. Tosin monella usko horjuu, valinnanvapauden tuomasta autuudesta huolimatta.
Nykyään usein kuulee sanottavan, että terveydenhuollon kuluttaminen on muuttumassa ja palveluita halutaan nykyistä nopeammin. Julkinen sektori ei voi kuitenkaan tarjota kaikelle kaikkea, eikä edes heti - uudistuksen jälkeenkään.
Suomalaiset ovat kyllästyneet jonottamaan, perustelee tilannetta LähiTapiolan johtaja Harri Aho, jonka mukaan jatkossa kenellä tahansa on varaa vakuuttaa itsensä. On luonnollista, että vakuutusyhtiöt pyrkivät asemoimaan itsensä mukavan kannattavalle tolalle näin uudistuksen kynnyksellä. Varsinkin, kun "soteilu" on levittänyt myös epäluuloa kaiken retorisen kauneuden lisäksi.
Vakuuttamalla itsensä voi antaa itsellensä ohituskaistan – vetää julkinen sektori jatkossakaan tai ei. Yrityksissä lienee taustalla ajatus tarpeiden loputtomuudesta. Uusien tarpeiden luomisessa taitaa olla vain luovuus rajana. Toivoa sopii, että kehitys ei johda holtittomaan euro- ja lääkeralliin.
Kesäiseen kepinnokkaan on syytä ottaa kuumeisesti odotettu julkinen palvelulupaus. Tämä asetus on lupaus kansalaisille siitä, että nämä tietyt palvelut me kaikki saamme.
Lääkärikeskus Mehiläisessä kuitenkin muistutetaan, että lupaus ei kata mitä tahansa. Näin asian kiteyttää toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää: "Sote-keskusten palvelulupaus ei nykyisessä muodossaan pidä sisällään sitä, että ihmiset pääsisivät nopeasti erikoislääkärin vastaanotolle, tai että he pystyisivät esimerkiksi valitsemaan sen nimenomaisen ammattilaisen, minkä he haluavat valita."
Ja lupauksen sisältämätkin palvelut toki maksavat. Sote-uudistuksen yhteydessä onkin epäilty, päätyvätkö asiakasmaksut kohtuulliseksi. Monet ovat ennakoineet niiden nousua, sillä nykyinen ero julkisen ja yksityisen sektorin asiakasmaksuissa on vaikea pala harmonisoitavaksi tavallista kansalaista tyydyttyvällä tasolle.
Mahdolliset korotukset ovatkin sitten yksi lisäsyy vakuuttaa itsensä. Voiko siis vakuutuksen ottaminen tulla peräti halvemmaksi, kun palveluille on tarvetta enemmän kuin silloin tällöin ja satunnaisesti?
Mihin kasvavat vakuutusmäärät sitten johtaisivat? Onko edessä järjestelmän polarisoituminen entisestään? Mitä suuremmalla osalla väestöstä on itse rahoittamansa vakuutus, sitä suuremmaksi käy kysymys miksi. Miksi minä maksan veroja julkisesta sote-järjestelmästä, jos en kuitenkaan käytä sitä?
Kysyn asiaa Tampereen yliopiston tutkijalta Liina-Kaisa Tynkkyseltä. Mainittu kehitys voi toimia ajurina sellaiseen päätöksentekoon, jossa julkisen sektorin ei tarvitse tarjota enää niin paljon palveluita, koska iso osa ihmisistä rahoittaa palveluja itse, ennakoi Tynkkynen.
Kyllähän maksava asiakas on aina oikeassa?
Ps. Ja entä he, joilla ei ole jatkossakaan varaa vakuutukseen Jonottavatko he yhä kiltisti?
2:02
