Talven yli on taas taisteltu, ja riemuitkaamme, kansainvälinen suurkilpailukevät on täällä! Tulevan lauantain Seinäjoki-Racesta alkaa huippulähtöjen ja -tapahtumien ketjuvyörytys.
Järjestäjät joutuvat isoissa kisoissa painetestiin. Osallistujien haaliminen ja yleisön vaaliminen vaativat ponnisteluja, joiden haasteellisuutta ei ulkoapäin pysty hahmottamaan.
Vaikka yleisömäärä voi olla suurtapahtumissa mellevä, järjestäjillä ei useinkaan jää juhlan aihetta, kun viivan alle kurkataan. Rahareikiä piisaa mojovasta palkintopotista kansainvälisten vieraiden aiheuttamien kulujen kattamiseen ja tilapäisrakennelmien vuokrakuluihin.
Monet menoerät ovat tapahtuman profiilin kannalta välttämättömiä. Osa taas aiheuttaa radoille turhaa taloudellista taakkaa, kuten esimerkiksi edellä mainitut tilapäisrakennelmat.
Oletteko koskaan miettineet, paljonko esimerkiksi VIP-telttojen vuokraaminen maksaa? Jopa kymmeniä tuhansia euroja per viikonloppu. Kun siihen lasketaan vielä bajamajat ja muut päälle, lohkeaa kisaorganisaation budjettiin aimo lovi.
Kun taas kerrotaan rahasumma ravi-Suomen suurtapahtumien määrällä ja ajatellaan lukemaa vaikka kymmenen vuoden periodilta, alkaa jo huimata.
Joskus taannoin on joku etevästi ehdottanut, että perustettaisiin Hippoksen hallinnoima ”Suomen Raviurheilu oy”, joka ostaisi suurkisoissa tarvittavia tilapäisrakennelmia ja vuokraisi näitä radoille asevelihintaan. Paitsi että radat säästäisivät selvää rahaa, jäisi mammona myös lajin piiriin sen sijaan, että se valuisi alan ulkopuolisten kirstuihin.
Varmasti on olemassa joku pätevä syy, miksi Suomen Raviurheilu oy:tä ei ole perustettu, minä en vain sitä kykene pähkäilemään. Ei kai syy sentään ole ratojen haluttomuudessa tehdä yhteistyötä?

