Suomen hallitus liputti yhdessä EU:n komission kanssa ankarasti kunnianhimoisen ilmastotavoitteen puolesta. Täydellinen mahalasku vältettiin, koska EU-päätöksenteossa päärynä muuttuu tarvittaessa omenaksi eikä hauki välttämättä ole kala, kirjoittaa MTV Uutisten kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.
EU-maiden johtajien Eurooppa-neuvostossa päätökset pitää tehdä yksimielisesti. Jos tätä periaatetta olisi tuoreimmassa Brysselin pitkien puukkojen yössä noudatettu kirjaimellisesti, mitään ilmastosopua ei olisi olemassa.
Puola, joka tuottaa lähes 80 prosenttia energiastaan hiilellä, torjuu tavoitteen hiilineutraalista Euroopasta vuoteen 2050 mennessä. Yksiselitteisesti.
Brysselin neuvottelukabineteissa yksiselitteinen haarautuu kuitenkin moniselitteiseksi, kun riittävän moni aamuyön tunteina toimittajien eteen hipsivä EU-johtaja muistaa oikein hokea.
Ilmastosopu ilman Puolaa saatiin näyttämään edistysaskeleelta, koska Puola kuulemma ”sitoutuu periaatteeseen, mutta ei vielä tässä vaiheessa sen toteuttamiseen”.
Tämän suhmuroinnin avulla puheenjohtajamaa Suomi pääsi päätavoitteensa kanssa ainakin puoliksi kuiville. Mutta ei omin avuin.
Komissio piti pelastaa
Musta puhuttiin saksalaisten EU-diplomaattilähteiden mukaan valkoiseksi, koska kukaan ei halunnut, että kompuroiden muodostettu Ursula von der Leyenin uusi komissio kärsii kirvelevän tappion heti ensimmäisen ison hankkeensa kanssa.
Samat lähteet vahvistivat muutaman tunnin nukuttuaan sen, minkä pääministeri Mateusz Morawiecki sanoi jo aamuyöllä kohtuullisen suoraan: Puolan ”sitoutuminen” tarkoittaa, että Puola tekee ilmastonsuojelun kanssa mitä tahtoo, miten tahtoo ja missä tahdissa tahtoo.
Näin ainakin toistaiseksi.
Tämä on iso haaste koko EU:lle. Jos oikein huonosti menee, se vesittää koko kunnianhimoisen ilmastopaketin.
Puolaa ei saatu mukaan yhteiseen rintamaan, koska Varsovan hallitus vaati satojen miljardien tukia energiantuotantonsa puhdistamiseen.
Pääministeri Morawiecki sitoi ilmastoasiat taitavasti neuvotteluihin tulevasta rahoituskehyksestä: hiilineutraali Eurooppa ei koske Puolaa, jos tukimiljardeja ei seuraavan seitsemän vuoden aikana tule riittävästi.
Suomi jätti rahoituskehyksen levälleen
Tämän vipuvarren avulla Puola pystyy pahimmassa tapauksessa repimään rikki koko EU:n ilmastonsuojelurintaman ja sotkemaan myös neuvottelut siitä, miten yhteisiä rahoja kerätään ja jaetaan.
Suomen puolen vuoden ponnisteluista huolimatta – tai arvostelijoiden mielestä niiden vuoksi – vuosien 2021-2027 rahoituskehys on edelleen täysin levällään.
Rumin "sulle mulle" -peli on vasta alkamassa. Muut jäsenmaat tuskin katselevat nöyrinä sivusta, jos Puola onnistuu ilmastonsuojelun varjolla kiristämään itselleen ylimääräisiä miljardeja.
Suomen punamultahallituksen kannalta on kiistatta noloa, että tämän sotkun selvittäminen jää lähes täysimääräisesti Eurooppa-neuvoston uuden puheenjohtajan Charles Michelin huoleksi.
Jos viisikon EU-puheenjohtajuus olisi sujunut hyvin, tilanne olisi toinen. Tämä totuus ei kiemurtelemalla muuksi muutu.
Ydinvoima pöytään viime metreillä
Rahoitus- ja ilmastovääntöä mutkistaa Tsekki, jonka mielestä ydinvoima on kurantti keino jarruttaa ilmastonmuutosta. Prahan hallitus löi tämän kortin neuvottelupöytään viime metreillä ja avasi uuden jakolinjan jäsenmaiden välille .
Tässäkin on kysymys rahasta.
Saksa, Itävalta ja Luxemburg eivät halua, että EU-miljardeja ohjataan maille, jotka pyrkivät hiilineutraaliksi ydinvoimaa lisäämällä. Ranska on, Tsekin, Unkarin ja Puolan riemuksi toista mieltä.
Lässähtäneestä ilmastopaketista neuvotellaan seuraavan kerran ensi kesänä. Sitä ennen EU-maat yrittävät löytää yhteistä säveltä vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä.
Todennäköistä on, että pääministeri Sanna Marin (sd.) ja muut EU-johtajat joutuvat brysseliläisessä kesäyössä valvomaan sekä Puolan ilmastoniskuroinnin että budjettisopan vuoksi.
Myönteisestä lopputulemasta ei ole mitään takeita. Ja muut jäsenmaat tuskin käynnistävät ilmastotavoitteiden toteuttamista täysimittaisesti ennen kuin yksi keskeinen peluri on saatu ruotuun.