Jos ennen kauden alkua olisi ennustanut, että Lahden Pelicans jää sarjassa sijalle 16, olisi mielipiteen ilmoittajaa voinut pitää vähintään umpihulluna. Mutta tässä sitä ollaan. Kahden edelliskevään finalisti pelaa liigakarsinnoissa. Pelicansin romahduksen taustalta löytyy jo pidempään muhineita seikkoja, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Raportti: SM-liigassa ällistyttävä jymypaukku: Pelicans tipahti finaaleista karsintoihin!
Fiilis oli hyvin ristiriitainen, kun lauantaina asteli junaan ja lähti taivaltamaan viime vuosilta tuttua reittiä. Lahti on näyttäytynyt jo tovin ajan paikkana, missä kevään tullessa pelataan erittäin laadukkaita panosotteluita.
Mielessä oli muun muassa se, kun Pelicans ja KalPa kohtasivat kevään 2023 puolivälierien ratkaisevassa, seitsemännessä ottelussa. Lahden illassa nähtiin tuolloin uskomattoman hyvää jääkiekkoa. Tuohon iltaan päättyi sarja, missä pelillinen vaade oli aivan tapissa.
Mielessä oli myös se, kun Pelicans hämmensi ja laittoi julkisuudesta tutun Iida Vainion Lahden Isku Areenan kulmassa sijaitseville parhaille paikoille niin, että hän oli enemmän kuin kosketuksessa silloiseen kohutapaukseen. Siitäkös riemu repisi, kun Tapparan valmennus havaitsi heidän suuntaansa tehdyn erittäin provokatiivisen eleen.
Tai kun nuori Niklas Kokko lähetti Kärppä-maski päässään Oulun miljoonamiehet pronssiotteluun, jaellen sen jälkeen kylmäpäisiä kommentteja ison toimittajajoukon keskellä.
Tällä kertaa matka ei taittunut finaaliotteluun. Nyt piti lähteä todistamaan jotain, mitä oli vaikea käsittää.
Kun Jukureiden kultakypärä Peter Abbandonato iski kiekon jatkoerässä Pelicansin verkkoon, mieleen nousi yksi ajatus: miten tämä on edes mahdollista?
Viime kevään finaalijoukkue, joka operoi kolmen miljoonan euron pelaajabudjetilla ja jolla oli selkeä materiaalietu playout-vastustajaansa Jukureihin nähden. Miten ihmeessä tähän on päädytty?
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Jotta tapahtuneen juurisyihin pääsee kiinni, on palattava ajassa taaksepäin. Pelicansin kytevät ongelmat pilkahtelivat esiripun takaa jo seuran edellisen päävalmentajan Tommi Niemelän aikakauden lopulla. Käytävähuhut ja raportit kertoivat siitä, miten lahtelaisjoukkue ei ollut missään nimessä kaikista helpoiten valmennettavissa oleva ryhmä.
Se, että Pelicans eteni Niemelän johdolla kahtena keväänä putkeen aina finaaleihin asti, kertoo paljon myös siitä, kuinka hyvä valmentaja Tommi Niemelä oikeasti onkaan.
Hän loi Lahteen toimintakulttuurin, missä pienet tai välillä jopa orastavan suuret ongelmat eivät kaataneet vankkureita ojan pohjalle.
Kun Niemelä lähti Lahdesta Tampereelle, epäilykset heräsivät siitä, että miten hänen kokematon seuraajansa Juhamatti Yli-Junnila pärjää Pelicansin varsin rutinoituneen ja persoonallisen ryhmän kanssa.
Realiteetit tulivat piakkoin esiin. Paine kasvoi jo syksyllä liian suureksi ja korttitalo alkoi huojua.
Pelicansin tämän kauden ongelmissa yksi merkittävä tekijä on liittynyt siihen, mitä Pelicansilla ei ole ollut. Jos katsoo viime kevääseen, Pelicansin keskushyökkääjäosastolla viilettivät sellaiset nimet kuten Nathan Schnarr, Patrik Carlsson ja Elias Vilén. Heistä Vilén oli enemmän ja vähemmän sivussa, mutta se ei horjuttanut isoa kuvaa, kun Schnarr ja Carlsson näyttivät pelillistä suuntaa.
Schnarr loisti monipuolisuudellaan ja Carlsson muodosti erittäin väkevän nyrkin yhdessä Lars Bryggmanin ja Ryan Laschin kanssa.
Jos katsoo tämän hetken tilannetta, Carlsson ja Vilén ovat yhä Pelicansin sopimuspelaajia. Tosin. Carlsson on pelannut tällä kaudella vain 15 ottelua. Hän on ollut sivussa marraskuun loppuvaiheilta lähtien.
Pelicansin pelaajamateriaalin puolella kaikista hämmentävin seikka on ollut se, miten lahtelaisjoukkueella ei ole ollut käytännössä koko kauden aikana selkeää ykkössentteriä. Sellaista ei hankittu kesällä, kun Schnarr vaihtoi JYPiin, eikä sellaista hankittu myöskään syksyn aikana. Kesken kauden Lahteen tullut Josh Lawrence on täyttänyt lähinnä Patrik Carlssonin jättämää aukkoa.
Puhumattakaan Pelicansin maalivahtipuolesta, joka falskasi rajulla tavalla syksyllä. Vasta Patrik Bartosakin Lahden paluu rauhoitti tilannetta.
Jo näiden tekijöiden kautta on selvää, että aiemmin Lahteen hyviä hankintoja tehnyt Pelicansin urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen ei saa tästä kaudesta täysin puhtaita papereita kontollensa.
4:27
Jos jostain positiivista pitää Pelicansista sanoa, on se, miten lahtelaisseurassa on pystynyt tuomaan omia junioreita liigaputkeen ja miten heitä on pystytty viemään eteenpäin. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa Leevi Tukiainen ja Daniel Nieminen.
Isossa kuvassa Pelicansin laiva on kuitenkin huojunut koko kauden ajan. Pelicans yritti korjata kurssiaan helmikuun alkuvaiheilla, kun se värväsi entisen NHL-pelaajan Sami Kapasen seuran uudeksi päävalmentajaksi. Kapasen alaisuudessa Pelicans taisteli runkosarjan viimeiselle minuutille asti pudotuspelipaikasta. Dramaattisten käänteiden myötä se jäi sijalle 15, mikä tiesi sitä, että lahtelaisten kausi jatkui playout-sarjassa.
Siellä eteen tuli sellaisia piirteitä, mitkä aiheuttivat huomattavaa hämmennystä sekä Pelicans-kannattajien että ulkopuolisten silmissä.
Kommentti jatkuu kuvan alla.
***
Kun perjantain neljännen playout-ottelun antia lähti purkamaan, ei voinut kuin ihmetellä. Varsinkin Jukureiden kolmas maali oli karua katseltavaa, kun Pelicansin tähdet puolustivat selkä suorana ja antoivat kotijoukkueen hyökkääjälle Viljam Sandvikille kultaisen keskitien maalintekoon.
Katso: Tämä osuma nousi tikunnokkaan – Pelicans-tähtien toiminta herättää hämmennystä
Tai kun Pelicansin pelaajat huitoivat itseään kilpaa jäähyaitioon tiistain kolmannessa koitoksessa.
Pelicans jäi pelilliseltä ilmeeltään hyvin vaisuksi. Miksi? Vaikuttiko pudotuspelien ulkopuolelle jääminen niin vahvasti joukkueen henkiseen tilaan, että se näkyi vielä Jukurit-sarjan myöhäisissä vaiheissa?
Tähän kantautui vastaus seuran sisältä. Lahtelaisjoukkueen päävalmentaja Sami Kapanen myönsi MTV Urheilulle, ettei Pelicans meinannut päästä ylös runkosarjan lopun tuottamasta pettymyksestä ja siitä, ettei sen kausi jatku enää pudotuspelivaiheessa.
Nyt ollaan tilanteessa, missä Pelicans pelaa seurahistoriansa kalleimmalla joukkueella liigakarsintoja. Siellä vastaan tulee todennäköisesti Jokerit, joka on valmistautunut tulevaan koitokseen käytännössä koko kauden ajan. Mikäli Jokerit kaataa vielä kertaalleen IPK:n, asetelma on kristallin kirkas.
Pelicansilla on tulevassa sarjassa huomattava materiaalietu puolellaan, mutta samaan aikaan vastassa on erittäin nälkäinen taho, jota tukee valtaisa yhteisön voima.
Jos Pelicans on yhtään omalla tasollaan, sillä ei pitäisi olla sen suurempia ongelmia edes Jokereita vastaan. Mutta käykö näin?
Pelicansin lauantainen Jukurit-esitys antoi lupauksia paremmasta huomisesta, mutta fakta on myös se, että liigakarsinnoissa puhutaan aivan eri maailmasta.
Pelicansilla on siellä vaikka kuinka paljon hävittävää, kun taas Jokereilla (tai IPK:lla) on käytännössä vain ja ainoastaan voitettavaa.
Huomioitavaa on myös se, että mikäli Pelicans kohtaa Jokerit, se saa vastaansa useita entisiä Pelicans-pelaajia kuten Juhamatti Aaltosen, Ben Bloodin ja Alexander Forslundin. Näistä Aaltonen jäi viime keväänä vähäiselle vastuulle Pelicansissa, kun taas Forslund joutui hakemaan vastuuta muualta, kun tie tuli Lahdessa vastaan.
Nämä kaikki pienetkin seikat luovat entisestään jännitettä tulevan sarjan ylle.
Siis sen sarjan, missä Pelicansin ei pitänyt missään nimessä olla mukana. Mutta niin vain on.
Jo se, että Pelicans tipahti finaaleista karsintoihin, on SM-liigan viime vuosikymmenten rajuimpia romahduksia. Tuolle on vaikea löytää edes minkäänlaista verrokkia.
Samaan aikaan totuus on myös se, että Pelicansin viimekeväinen finaaliryhmä on muuttunut merkittävällä tavalla vuoden aikajanan sisällä. Sen päävalmentaja on vaihtunut muun muassa kahteen eri otteeseen.
Siksi vertailu on Pelicansin nykyjoukkueen kannalta epäreilua.
Se ei siltikään poista sitä, etteikö Pelicans olisi notkahtanut isossa kuvassa aivan poikkeuksellisella tavalla.