Aina tasaisin väliajoin on mukavaa katkaista harmaa maaliskuinen keskiviikkopäivä ja heittäytyä hetkeksi utopian pehmeään pumpuliin. Tänään uneksin siitä, millainen jääkiekon SM-liiga voisi olla, jos sen nykyinen suljettu muoto saataisiin purettua ja uusi nostettua pystyyn ilman rakenteellisia rasitteita.
Uutisoimme eilen, kuinka Liiga ja Suomen jääkiekkoliitto sorvaavat parhaillaan uutta yhteistyösopimusta, jossa linjataan suomalaisen seurajääkiekon tulevaisuuden näkymät seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Nyt kävi selväksi, että vielä syksyllä esiin nostettua liigakarsintojen paluuta ei ole näköpiirissä vielä ensi kaudella – ja oikeastaan hyvä niin.
Varsinkin Jääkiekkoliitto ajaa Suomeen kokonaisvaltaisempaa sarjauudistusta, joka toisi viime vuosina kehityksen kelkasta kauas pudonneen Mestiksen taas lähemmäs SM-liigaa. Jopa niin lähelle, että tulevaisuudessa voitaisiin puhua vielä nykyistä isommasta liigaperheestä, joka olisi kuitenkin esimerkiksi jaettu kahteen sarjatasoon, kuten Sveitsissä ollaan pelattu jo pitkään.
Tämä saa haaveilijan kellahtamaan sohvalle ja miettimään, kuinka hieno asia avoin, kaksiportainen liiga voisi olla. Se voisi koostua esimerkiksi 10 tai 12 joukkueen eliittiliigasta ja toisesta samankokoisesta liigasta, josta olisi joka vuosi mahdollisuus nousta pääsarjaan seuraavaksi kaudeksi.
Jokaisella loppukauden pelillä olisi merkitystä ja itse asiassa kauden voisi huipentaa liigojen yhteiseen pitkään karsintasarjaan, jossa seuraavan kauden ykkösliigan paikoista ja suuremmista palkintorahoista taisteltaisiin hampaat irvessä, ja johon mahdollisimman monella olisi mahdollisuus päästä mukaan.