Sébastien Ogierin voitto Safari-rallissa oli niin mitätön yllätys, että Ranskan kansallislaulun olisi voinut hyvin soittaa jo torstaina kilpailun lähtöjuhlallisuuksissa, kirjoittaa MTV Urheilun Mikko Hyytiä. No, huvittavaa kyllä, kisajärjestäjien sekoilun takia Marseljeesia ei soitettu edes kisan päätteeksi, kun Japanin kansallislaulu kajahti epähuomiossa kahteen kertaan.
KISASÄHKE JA MM-PISTEET: Toyotalle kaksoisvoitto! Sébastien Ogier voitti Safari-rallin, japanilaiskuski jysäytti jättiyllätyksen
Kun MM-rallikaravaani palasi 19 vuoden tauon jälkeen Keniaan, kaikilla oli varsin hyvin tiedossa, mikä on homman nimi. Vaikka nykypäivän Safari-ralli on jotain ihan muuta kuin vaikkapa 30 vuoden takainen versio samasta kilpailusta, tietyt perusperiaatteet pätevät edelleen.
Äärimmäisen vaikeista olosuhteista tunnettua rallia harvoin voittaa se kaikkein nopein kuljettaja. Niin ei käynyt tälläkään kertaa, vaan Hyundain Thierry Neuvillen matkanteko päättyi päätöspäivän aamuna jousituksen hajoamiseen.
Huomattavasti useammin voittaja on se, joka ajaa rallin läpi kaikkein järkevimmin, ja Sébastien Ogier on siinä täysin ylivertainen.
Ogier putosi perjantaina rallin kolmannella erikoiskokeella, Neuvillen vauhdista, kun vasemmasta takaiskunvaimentimesta katosi öljyt. Seuraavalla ek:lla Ogierin ero kärkeen kasvoi yli kahteen minuuttiin, ja sijoitus vaihtui seitsemänneksi. Ogierilla oli pokkaa ottaa perjantaiaamun viimeinen erikoiskoe varman päälle, jotta hän pääsisi varmasti huoltoon ja voisi näin jatkaa kilpailua.
Hän tiesi, että muutkin kärkimiehet kohtaisivat vielä vaikeuksia.
Sekunti sekunnilta, sija sijalta Ogier nousi kohti kärkeä. Perjantain päivähuollosta lauantai-iltaan hän oli lähes minuutin nopeampi kuin kukaan muu. Ja kun Neuville sitten päätöspäivän aamuna ajautui ongelmiin, Ogier oli valmiina iskemään.
7-kertaisen maailmanmestarin äärimmäisen laskelmoiva tapa maksimoida tulos kisaviikonlopusta toiseen on tappavan tehokas. Näin toimimalla hän kuitenkin muistuttaa nuorempia kollegoitaan siitä, mistä rallissa on pohjimmiltaan kyse.
MM-sarjan kilpailullinen taso on ollut viime vuosina kovempi kuin koskaan aiemmin. Kymmenykset, sekunneista puhumattakaan, ovat tiukemmassa kuin koskaan, kun kuljettajat ja kartanlukijat hiovat nuotteja iltaa myöten videoiden avulla. Ja tämän takia ek:t vedetään läpi hurjalla vauhdilla.
Mutta ralliin kuuluu – on aina kuulunut ja kuuluu edelleen – olennaisena osana myös se, että oikeissa paikoissa pitää osata nostaa jalkaa kaasulta.
Onnea tai epäonnea - vai sittenkin jotain muuta?
Ogierin alkukausi on ollut hänen omallakin mittapuulla suorastaan mykistävä. Kun lasketaan pelkät kilpailusijoituksista saadut MM-pisteet ja unohdetaan Power Stage – jolta alettiin vuodesta 2017 alkaen jakaa pisteitä viidelle parhaalle – tämän kauden kuusi ensimmäistä kisaa ovat tuottaneet Ogierille 115 pistettä; vain seitsemän vähemmän kuin hän keräsi viime kauden seitsemässä kisassa yhteensä – Power Staget mukaan lukien.
Volkswagenilla ajaminaan mestaruusvuosina Ogier keräsi kuudesta ensimmäisestä kisasta pelkät kisasijoitukset huomioiden 112–126 pistettä, eli hän on tällä hetkellä Yariksen ratissa likimain yhtä ylivoimainen kuin aikanaan Polon ohjaimissa.
Tuolloin monet perustelivat hänen ylivoimaansa Volkswagenin ylivoimalla – ja olihan siinä sitäkin – mutta tällä kaudella asetelma Toyoan ja Hyundain välillä on ollut huomattavasti tasaisempi. Ja silti Ogier on näin hyvä.
Kyllä, Hyundai-kuljettajat ovat kärsineet alkukauden mittaan useita keskeytyksiä, jotka on helppo kuitata epäonneksi. Mutta mikä tarkalleen ottaen on epäonnea?
Tuuri pitää tunnetusti ansaita, ja varsinkin rallissa siihen voi vaikuttaa myös itse.
Neuville ja Ott Tänak ovat olleet jo pitkään takamatkalla Elfyn Evansiin ja varsinkin Ogieriin nähden, ja tällaisessa tilanteessa vaarana on monesti se, että riskit ja paineet kasvavat liian suuriksi. Silloin kyse ei ole enää "huonosta tuurista" vaan ihan puhtaasti taidosta.
Rallissa jos jossain kuljettajan on tiedettävä tarkkaan, missä oma riskiraja milloinkin menee ja miten lähellä sitä voi milloinkin käydä. Se on juuri sitä samaa älykkyyttä, jossa Ogier on valtavasti kilpakumppaneitaan edellä.
Ogier on ajanut Toyotalla puolessatoista vuodessa kaikkiaan 13 kilpailua. Hän on voittanut niistä melkein puolet (6) ja ollut kolmessa kisassa neljästä (10) palkintokorokkeella.
Kun saldo on tällainen, voisi kuvitella, ettei Jari-Matti Latvalan ja kumppaneiden tarvitse kovin paljon innostaa Ogieria jatkamaan uraansa ensi kaudella.
Ja toisaalta: mitä tästä kaikesta mahtaa miettiä Tänak, joka lähti Toyotalta kauden 2019 päätteeksi ovet paukkuen?