Suomi on kerännyt kansainvälistä ylistystä siitä, että täällä perhetausta vaikuttaa vain vähän oppimistuloksiin. Näille kehuille ei ole enää aihetta, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Joonas Lepistö.
Suomalaisen perusopetuksen kivijalkana on pidetty kykyä pitää koko ikäluokka mukana – perhetaustasta huolimatta. Itse asiassa kotien erojen tasoittaminen oli yksi keskeinen peruste koko peruskoulujärjestelmän rakentamiselle.
Vielä viime vuosikymmenen lopulla Suomi patsasteli Pisa-maiden kärkikastissa sosioekonomiaa mittaavassa tilastossa. Vuonna 2015 olimme vaipuneet aivan eri tasolle – täällä kotitausta vaikuttaa tällä hetkellä yhtä lailla kuin OECD-maissa keskimäärin. Olemme siis Slovakian, Puolan, Japanin ja Saksan tasolla.
Koulujärjestelmän kyky huolehtia heikoimmista on selvästi rapistumassa. Professori Jouni Välijärven mukaan tämä liittyy koulusäästöihin ja koulujen mahdollisuuksiin tukea nuoria erityisopetuksen keinoin.
Yhteiskuntatieteilijät ovat nostaneet esiin viime vuosien kehityksen, jossa näkyy köyhyysrajalla olevien perheiden määrän lisääntyminen. Samaan aikaan Pisa-tulokset ovat kertoneet kaikista köyhimpien perheiden lasten osaamistason laskeneen eniten.
Osaamistason lasku näkyy niin, että kun vielä 2006 Pisa-tutkimuksen minimiosaamistason alitti alle 5 prosenttia suomalaisnuorista, kaksi vuotta sitten määrä oli jo yli 12 prosenttia. Määrä on siis noin 2,5-kertaistunut vuosikymmenessä.
Sen lisäksi, että Suomen imago koulutuksen huippumaana on koetuksella, kehitykseen sisältyy uhka suuremmasta tragediasta. Jos yhä suurempi osa nuorisosta jää vaille riittäviä perusvalmiuksia, kapenevat nuorten mahdollisuudet löytää työpaikkoja.
