Ei tullut suomalaiskannattajien unelmoimaa Reykjavikin ihmettä. Sen sijaan tuli Reykjavikin häpeällinen totuus. Peli oli lopulta sittenkin reilu ja oikeudenmukainen. Se palkitsi aktiivisesti ja rohkeasti voittoa hakeneen kotijoukkueen kalkkiviivoilla.
Pienen ja sitkeän EM-kisoissakin ihastuttaneen Islannin, jolla on ja pysyy omaleimainen mutta vankka peli-identiteetti. Hans Backen miehistöllä ei sellaista ole. Eikä tule.
Suomi oli taas kerran oma sekalainen itsensä. Backen aikakaudella joukkueen pelaamisesta on puuttunut alusta asti systemaattisuus. Huuhkajat keskittyi eilenkin vieraskentällä ottamaan lähinnä passiivisesti vastaan - etenkin toisella jaksolla - ja toivomaan pelokkaina ihmeen tapahtuvan.
Teemu Pukin ja Robin Lodin maaleilla ihme oli jopa yllättävän lähellä toteutua. Maalivahti Lukas Hradecky venyi vielä muutamiin kerrassaan upeisiin torjuntoihin, mutta rajansa kaikella. Kylmä fakta on se, ettei Suomella ollut toisella jaksolla yhtään maalintekopaikkaa. Ennen osumiaan sinipaidat puolestaan tuhrivat pilkun ja kolisuttivat tolppaa.
Suomalaisessa jalkapallossa on tapahduttava mahdollisimman pian toimintakulttuurin muutos, jotta lapsellinen ihmeiden toivominen voitaisiin lopettaa. Muutoksen on lähdettävä ennen kaikkea Palloliitosta. Tällä hetkellä järjestön toimintaa vaivaa löyhyys ja typerä ylimielisyys. Olisiko liitossa vihdoinkin aika kääriä hihat ja lopettaa puuhastelu?
Kannattajat, uskokaa tai älkää, vaikka totuus sattuukin nyt pistävällä tavalla, olisi onnekas voitto tai tasapeli tosiasiassa vain peittänyt ylitsepääsemättömiä ongelmia. Kirvelevän tappion myötä epäkohtiin on parempi mahdollisuus tarttua tukevasti.
Ottelun dramaattiset ratkaisuhetket pääkuvan videossa!