Vuoden 2017 Flow'n perjantain pääesiintyjältä ei odotettu tajunnanräjäyttävää bilekokemusta, mutta unelias ja tylsä esitys hämmensi silti.
Helsingin Suvilahdessa järjestettävän Flow Festivalin avauspäivä eli perjantai oli loppuunmyyty. Paikalle saapuneesta 25 000 ihmisestä valtaosa näki pääesiintyjän, yhdysvaltalaislaulaja Lana Del Reyn ristiriitaisen esiintymisen.
Tunnin ja 15 minuutin mittaisen konsertin alkupuolella laulajatähti vaikutti uneliaalta ja poissaolevalta eikä hänen esittämänsä hidastempoiset balladit tuntuneet miltään. Pohdimme ystävien kanssa, että onko nainen vahvasti pilvessä tai mahdollisesti rauhoittavien vaikutuksen alaisena.
Selfieidenotto- ja halailuviisiminuuttinen eturivin katsojien kanssa hämmensi entisestään tilannetta Del Reyn taustabändin loihtiessa samaan aikaan maalailevia säveliä soittimistaan.
Mutta päälavan screeneiltä näkyi myös, miten muun muassa Video Games- ja Born to Die -hiteillään lämpimimmän vastaanoton saanut laulaja sai kappaleillaan yleisössä olleita ihmisiä kyyneliin.
Ristiriitaa tilanteeseen toi myös se, että muutamat Del Reyn keikalla muutamia vuosia sitten nähneet tutut totesivat tähden olleen silloin aivan samanlainen selfieidenottotuokiota myöten.
Unelias ja tylsä. Ja kaikki se uneliaisuus ja tylsyys lienee tarkkaan harkittua show'ta.
Lana Del Reyn vahvuus ja suosion salaisuus lieneekin juuri se, että kaikessa hämmentävyydessään hän on jotain aivan muuta. Kuten hiljattain ystäväni kanssa Del Reytä kuvailimme: hän on kuin Twin Peaks -sarjan mystinen hahmo, jonka viereltä olisi hienoa herätä seuraavana aamuna. Ja huomata heti perään yhden omista sormistaan kadonneen.
Del Reyn ristiriitaisen keikan jälkeen brittiläinen London Grammar -trio veti Flow'n punaisen jättiteltan ääriään myöten täyteen.
Toisen studioalbuminsa Truth Is a Beautiful Thing kesäkuun alussa julkaisseen yhtyeen keikka oli melko täydellistä vastapainoa Lana Del Reyn etäiselle ja vaisulle esiintymiselle: lavalla oli kolme instrumenttinsa ja äänensä suvereenisti hallitsevaa muusikkoa.
Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyneen London Grammarin luoma melankolinen elektronisen ja orgaanisen äänen kudelma toimi keikkatilanteessa loistavasti. Ja siinä missä Del Reyn melankolia tuntui kylmältä, tunteettomalta ja kaukaiselta, London Grammar pääsi upeaäänisen laulajansa Heather Reidin johdolla iholle.