Joni Ortio on valmistautunut ensimmäistä kertaa NHL-kauteen yksisuuntaisen sopimuksen pelaajana. Sen ansiosta hänen asemansa on vahvempi kuin koskaan. Samalla se tarkoittaa sitä, että nuorella maalivahdilla voi olla pian kasa osoitteenmuutoskortteja postitettavanaan.
Calgary Flamesilla on kolme maalivahtia yhden suunnan sopimuksilla: Ortio, Karri Rämö ja Jonas Hiller. Rämön jatkosopimus yllätti jopa osan joukkuekavereista. Kausi alkaa poikkeustilanteessa, kun 23 miehen rajalliseen nippuun tungetaan kolme maalivahtia. Aiempina vuosina Ortio on nakattu tässä vaiheessa farmiin. Tällä kertaa se olisi liian suuri riski: Ortio menisi waiver-listalle, jolta mikä joukkue tahansa voisi ryövätä Flamesin suuren lupauksen. Ja lähes sadan prosentin varmuudella joku ryöväisi. Sen tietää myös seurajohto.
"Vaikka Ortio saa paikkansa näyttää, peliaikaa ei NHL:ssä tule niin paljon kuin kyvyt edellyttäisivät."
24-vuotias Ortio on kulkenut samaa turkulaista kiekkopolkua kuin hänen 15 vuotta vanhempi idolinsa Miikka Kiprusoff. Sopimus Calgaryyn oli eräänlainen unelman täyttymys: hän pääsi samaan seuraan, jossa Kiprusoff oli tehnyt itsestään, seurahistorian yhden suurista, jotain Jumalasta seuraavaa. Nyt rakentuvassa NHL-käsikirjoituksessa Ortio saattaa ajautua samaan pattitilanteeseen kuin ihailemansa kassari.
Syksyllä 2003 Kiprusoffilla oli sama tilanne. San Josessa oli kolme maalivahtia yhdensuunnan sopimuksella; peliajasta kilpailivat Vesa Toskala ja Jevgeni Nabokov. Jälkimmäiset voittivat kilpailun. Kun pelaamattomuus venyi, Sharks yritti käyttää NHL:n "kikkaa" ja lähettää Kiprusoffiin AHL:ään niin sanotulle kuntoutuslomalle. Se on ainut tapa välttää waiver-lista. Kikkailussa on silti yksi mutta: siihen tarvitaan pelaajan suostumus. Vaikka Kiprusoff ei ollut pelannut minuuttiakaan, hän tiesi mitä piti tehdä.