Olen saanut todistaa Norjan Trondheimissa jo MM-hiihtojen ensimmäisinä päivinä poreilevaa, yhteen kokoavaa juhlaa ja saada aimo annoksia urheilun merkityksellisyydestä. Yksi pysäyttävä hetki asetti kuitenkin asioita kouriintuntuvalla tavalla mittasuhteisiinsa, kirjoittaa MTV Urheilun Tuomas Hämäläinen.
Olen nähnyt, miten loppumattomat Norjan liput ovat heiluneet täydessä, pauhaavasti kannustavassa katsomossa jo ennen sprintin aika-ajoja. Olen kuullut Suomen joukkueen vapautunutta karjuntaa Lauri Vuorisen historiallisesta sprintin MM-pronssista. Olen havainnut suuresta täyttymyksestä herkistymistä.
Lue myös: Remi Lindholm kertoo kovasta hetkestä Suomen MM-hotellilla – räväytti kunnolla Iivo Niskasen korvaamisesta
Olen todistanut silmieni edessä yhtä lailla surun kyyneliä ja kuullut urheilijan alakuloa, kun odotettu arvokisa on tuottanut raskaan pettymyksen.
Jessie Diggins on kertonut, miten monet sellaisten maiden edustajat, joita ei tavallisesti korkeatasoisissa kansainvälisissä kisoissa nähdä, ovat antaneet hänelle halauksia. Olen haastatellut Keniaa edustavaa, Italiassa elävää 17-vuotiasta hiihtäjää, jolle MM-kisojen ensimmäiseen tapahtumaan, karsintakilpailuun osallistuminen oli jo suuri hetki, ja samalla unelmat ovat olympialaisissa.
Lukuisat tuntemattomat ihmiset ovat tulleet avoimen uteliaina ja seurallisina juttelemaan bussipysäkeillä, ravintoloiden ovilla ja kaduilla – hiihdosta. On surtu Norjassakin ihaillun Mika Myllylän kohtaloa, kyselty arastellen Lahden dopingskandaalista, kehuttu Iivo Niskasen kovuutta ja eleitä, ja udeltu, mahtaako influenssaa potenut tähti päästä Trondheimiin menestymään.
Olen ollut haukkoa happea, kun Kanadasta Trondheimiin hiihdon perässä matkustanut herrasmies jopa vaihtoi paikkaa linja-autossa viereemme kuunneltuaan hetken hiihtokeskusteluamme norjalaisen kaksikon kanssa. Matka vei yhdessä ihmismeren sekaan keskustaan seuraamaan sprintin palkintojenjakoa.
Tällä, urheilulla, on merkitystä. Se kokoaa ja yhdistää. Viihdyttää, yllättää. Tarjoaa keinon koetella vuosikausien sinnikkäällä harjoittelulla fyysisen suorituskyvyn rajoja, mittauttaa itseään toisia vastaan, yltää häkellyttävän vaativiin suorituksiin ja tienata elantoa.
Terveys
Samalla kun Trondheimista ja MM-hiihdoista on nannaa nauttia myös mediatyön yhteydessä, kulunut viikko on muistuttanut siitä, minkä rinnalla se on kuitenkin lopulta pientä.
Keskiviikkona Ruotsin huippusprintteri ja mitalitoivo Linn Svahn kaatui ja löi päänsä harjoituksissa. Hänen piti lähteä kotiin, ja MM-kisat olivat ohi ennen ensimmäistäkään kilpailua. Oireet ovat Ruotsin maajoukkuelääkäri Rickard Noberiuksen mukaan niin vakavat, että Svahnin täytyy nyt levätä ja toipua.
Perjantaiaamuna rennon letkeänäkin lepattanut tunnelma Norjan mediatilaisuudessa muuttui kuin leikaten. Heidi Weng sai kysymyksen Svahnin aivotärähdyksestä ja alkoi itkeä äänekkäästi. Tuo hetki kouraisi, pysäytti ja loksautti asiat kerrasta takaisin mittasuhteisiinsa.
Lue myös: Therese Johaug vastaa Jari Isometsän sanoihin – Norjan supertähdeltä suora näkemys Kerttu Niskasesta
Kyse ei ollut ainoastaan siitä, että Svahn ei pääse hienoissa kisoissa Norjassa kilpailemaan.
Aivotärähdys on lievä aivovamma, ja pään vammat voivat pahimmillaan muuttaa elämää peruuttamattoman karusti. Olen selvinnyt aikanaan reilun viikon oireilla moisesta suhteellisen vähällä, mutta olen myös keskustellut ihmisen kanssa, jonka arki on keikahtanut päänsärkyineen uusiksi, niin että jonkinlaista helpotusta on tuonut vain pimeä huone.
Heidi Wengin mieleen nousivat Svahnista myös omat kokemukset. Maailmancupin kokonaisvoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari kaatui itse vuonna 2022 jäällä ja kärsi aivotärähdyksestä piinaavine jälkioireineen. Norjalainen kertoi vuotta myöhemminkin poteneensa melko jatkuvaa päänsärkyä. Arkisista askareista tuli haastavia, ja harjoittelua oli vähennettävä Wengin tarvittua enemmän lepoa. Toipuminen eteni hitaasti.
Itkuun puhjetessaan Weng sanoi todella toivovansa, että Svahn ottaa aluksi rauhassa. Harjoitella ja kilpailla 25-vuotias ruotsalainen voi ehtiä vielä monituisia vuosia. Etusijalle on laitettava se, mitä ei voita mikään arvokisojen kimaltava: terveys.
"Tämä on kuitenkin vain urheilua", sanoi kansainvälisellä huipulla pitkään hiihtänyt ja samalla verrattain paljon elämänkokemusta kerryttänyt Krista Pärmäkoski, kun keskustelin hänen kanssaan aiheesta perjantai-iltana.
– Minulle on aina ollut lähtökohta se, että terveys ensiksi ja sen jälkeen sitten työt ja urheilu varsinkin, Pärmäkoski kiteytti ja tuumi, että vielä epäonnea kokeneen ja vailla ensimmäistä aikuisten arvokisamitaliaan olevan Svahnin aika tulee.
Iloitkaamme urheilusta täysiä, ruokkikaamme kollektiivisia kekkereitä ja antakaamme mahdollisten pettymysten myös riipaista mutta muistakaamme, että niistäkin voimme nousta. Urheilijoille ne ovat toisinaan mitä voimakkainta polttoainetta kohti uusia mahdollisuuksia, joita tapaa uran varrella tulla.
Jos terveys sen sijaan menee ja arki muuttuu kärsimykseksi, menee moni muukin asia.
Weng on pahimman piinansa hellitettyä osoittanut lajinsa huipulla, että terveyden salliessa pystyy paljoon. Terveinä nautimme kirkkaimmin niistä vain-asioistakin, jotka osaavat viedä mukanaan.