Näyttää erittäin todennäköiseltä, että hallituksen suurin uudistus sote kaatuu. Ja tällä kertaa se kaatuu seuraavan hallituksen syliin. Poliitikkojen ei kannata polttaa nyt suutuspäissään kaikkia siltoja, vaan miettiä miten raunioilta noustaan ylös, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että koko järkälemäinen sote- ja maakuntauudistus ei ehdi valmiiksi tällä vaalikaudella. Kyse on ollut enää siitä, pääseekö eduskunnan suuri sali lopputöikseen äänestämään edes puolivalmisteesta, torso-sotesta. Perustuslakivaliokunnan perjantaisen lausunnon jälkeen vaikuttaa siltä, että ei pääse.
Yhden naulan soten arkkuun iski tänään Sinisten kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Vesa-Matti Saarakkala, joka ilmoitti vastustavansa valinnanvapautta. Näin hallituksen ohut enemmistö eduskunnassa ohenee entisestään.
Lue myös: Soten synty entistä epätodennäköisempää – taas uusi vastustaja hallituspuolueiden rivistä
Kukaan ei anna vielä viimeistä tuomiota ja lopullista kuoliniskua, joten näytelmä jatkuu sotevaliokunnan oven takana yli viikon päivät ja ilmeisesti värikkääseen tyyliinsä. Näytelmässä ei haeta enää voittajaa vaan häviäjää, jolle lykätä sotepelin Musta Pekka -kortti käteen. Kuka tai mikä on syntipukki soten kaatajaksi?
Keskusta vyörytti viikonlopun aikana viestiä, että kyse on vain hienosäädöstä, joka on mahdollista tehdä sotevaliokunnassa tiukassakin aikataulussa. Näin luodaan painetta valiokunnan puheenjohtajalle, SDP:n Krista Kiurulle, jota on jo aiemminkin syytetty jarrupolkimen päällä seisomisesta.
Silmiin pistävää on ollut se, kuinka hiljaa kokoomusvaikuttajat ovat olleet soten etenemisestä. Vaikuttaa siltä, että soten loppusuoralla keskusta saa raahata perässään opposition lisäksi myös hallituskumppani kokoomusta.
Ei pelkkää hienosäätöä, vaan se EU-notifikaatio
Kyse ei ole pelkästä hienosäädöstä, vaan perustuslakivaliokunnan lausunnossa on tylyä tekstiä nimenomaan kokoomuksen tärkeille tavoitteille: valinnanvapaudelle ja rahoituskurille. Valinnanvapaus jää roikkumaan ilmaan, koska EU:ssa on varmistettava järjestelmän oikeudellinen kestävyys.
Jo perustuslakivaliokunnan infossa paljastui, että puolueilla oli erilaisia näkemyksiä, miten tämä EU-notifikaatio tehtäisiin – kevyesti vai vähemmän kevyesti.
Ihmettelyä on herättänyt laajasti, miksi Sipilän hallitus ei ole hoitanut ajoissa EU-notifikaatiota kuntoon. Valinnanvapausjärjestelmässä yritysten rinnalla toimisi maakunnallinen liikelaitos, joka ei mene konkurssiin - ja tämä ei välttämättä sovi valtiontukisäännöksiin.
Perustuslakivaliokunnan viesti julkisten palveluiden puolesta oli vahva: Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja myös tuottamisessa julkinen puoli on perälautana, jotta kaikki kansalaiset saavat palvelunsa. Julkisen sosiaali- ja terveydenhoidon pitäisi päivystää viimeisenä turvana, jos tehtäviä hoitanut yritys ajautuisi esimerkiksi konkurssiin tai olisi muuten kykenemätön tehtäväänsä.
Päällekkäiset sotet ja kulut
Tästä seuraisi kustannusten nousua, jos Suomeen pitäisi rakentaa päällekkäiset sotepalvelut: yksityinen tekee ja julkinen varmistaa. Kolmen miljardin euron kustannusten hillinnässä etumerkki saattaa helposti vaihtua.
Myös poliittinen tuuli on kääntynyt suotuisaksi julkisille palveluille. Markkinatalouden innokkaimmatkin fanit empivät, kun verovaroilla maksettuja peruspalveluita ryhdytään siirtämään mittavasti yksityiselle puolelle. Ehkäpä siksi, että juuri he ymmärtävät, miten bisnes toimii. Tästä ovat antaneet viimeksi oppitunnin vanhustenhoidon puolella Esperi Care ja Attendo.
Miten juoksuhaudoista ylös ensi vaalikaudella?
Soten rakentaminen jatkuu ensi vaalikaudella näistä juoksuhaudoista. Lähipäivien ja -viikkojen värikkäissä otteluissa riitapukareiden ei kannattaisi polttaa siltoja, sillä tällä porukalla se sote on ennemmin tai myöhemmin tehtävä.
Yksimielisyys on laaja, että sotepalvelut pitää uudistaa ikääntyvässä Suomessa. Muuten loppuvat ensin rahat ja sitten palvelut.
Yksimielisyyttä löytyy myös siitä, että palveluiden järjestämiseen tarvitaan laajemmat hartiat – sanotaanpa niitä sitten maakunniksi, aluekunniksi tai kuntaa suuremmaksi itsehallintoalueeksi tai vaikka ihan hevonhumpaksi.
Siihen yksimielisyys sitten loppuukin.
Kokoomus on jäänyt yksin julistamaan valinnanvapauden ihanuutta. Jos kokoomus vielä nousee kevään vaalien voittajaksi, olisi mielenkiintoista nähdä, kenestä kokoomus saisi kumppanin viemään sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinoiden avaamista eteenpäin.
Keskusta puolestaan ahnehti ikiaikaiseen unelmaansa maakuntahallinnosta liikaa tavaraa, vaikka pelkässä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa olisi ollut ihan tarpeeksi työtä. Nyt maakuntauudistuksen kakkososa - soten ulkopuoliset tehtävät - onkin auttamatta putoamassa kyydistä.
Oppositiopuolueiden sotemalleista on vähemmän tietoa, sillä ne ovat keskittyneet hallituksen kampittamiseen. Parlamentaarinen valmistelu on opposition mielestä kova sana ja sitä sopiikin yrittää ensi vaalikaudella noin 8-10 puolueen kesken. Ennustan sekavia ja pitkiä istuntoja erilaisten ovien takana.
Siirtyvätkö väsähtäneet ihmiset vaaleissa katsomoon?
Surullisinta yli vuosikymmenen jatkuneessa soteväännössä on se, että äänestäjät ovat väsähtäneitä erittäin tärkeään, ihmisten arkeen vaikuttavaan asiaan. Ja pahinta, jos väsähtäminen vie ihmiset katsomoon ja nukkuvien puolueeseen huhtikuun vaaleissa.
En syytä ihmisiä, jos näin käy, sillä fiilis alkaa olla kuin hiihtomaajoukkueen Ilkka Herolalla huonosti menneen yhdistetyn kisan jälkeen Seefeldin MM-laduilla.
Mitä jäi kisasta käteen, toimittaja kysyi Herolalta.
Hanskat jäivät käteen, kuului vastaus.
Vastaus sopii kohta myös soteen.