Mainos

Kommentti: Mikä on sopiva määrä karhujen kaatolupia? Yhden vuoden veriorgiat olisi voitu välttää

Onko 137 karhua paljon vai vähän? Jos asiaa kysyy metsästäjiltä, jahti jäi heidän mielestään Pohjois-Karjalassa pahasti kesken.

Niitä mielipiteitä, että 137 karhua on paljon, ei ole julkisuudessa näkynyt. Miksi? Koska se on kupliva keskustelunaihe, joka on todennäköisesti vielä edessä.

Moni äimistelee kaadettujen karhujen määrää täysin epäuskoisena, myös maakunnan sisällä.

Hyväksytäänkö metsästys laajalti?

Metsästyksellä on laaja yhteiskunnallinen hyväksyntä. Näin ainakin vakuutellaan.

Onko se totta? Onko se totta vain tiettyyn rajaan saakka? Mentiinkö nyt tässä mahtijahdissa tämän rajan yli? Ennustan, että tähän asiaan joudutaan palaamaan.

Pohjois-Karjala juhli tänä vuonna ensimmäistä kertaa maakuntapäiväänsä 25. elokuuta. Juhlapäiväksi on valittu tästä eteenpäin aina elokuun viimeinen lauantai.

Jahti oli nyt, ja on ensi vuonnakin kiivaimmillaan juuri maakuntapäivänä. Se on verinen maakuntapäivä.

Kannattaako maakunnan profiloitua kulmakunnaksi, jossa karhukantaa verotetaan näin lujalla kädellä?

Metsästäjiä tulee maakuntaan valtavasti muualta maasta, itäisimpien kuntien palveluntarjoajille riittää asiakkaita ja tuloja kertyy. Metsästäjäpiireissä maakuntaa kehutaan ja seuraavaa jahtimatkaa odotetaan 50 viikkoa.

Mutta onko tämä maine hyväksi maakunnan muulle matkailulle, jota maakuntaliitossa parhaillaan viritellään uuteen uskoon brändejä päivittämällä. Jättääkö joku tulematta vastalauseena karhujahdille?

Moni haluaisi painaa kameran laukaisinta, ei liipaisinta. Tätä ei ole julkisesti pohdittu.

Koomista tässä on vielä sekin, että karhu sattuu olemaan Pohjois-Karjalan maakuntaeläin. Näyttääkö hyvältä?

Vuosien epäluulo johti lupamäärän pomppaamiseen

Metsästäjiä tästä tilanteesta on turha syyttää. He toteuttavat laillista ja erittäin tarkkaan organisoitua jahtia. Lupamäärä on ministeriössä vahvistettu ja se perustuu Luonnonvarakeskuksen ja Riistakeskuksen asiantuntemukseen.

Vuosien epäluulo metsästäjien ja Luken välillä johti nyt siihen, että lupamäärä pomppasi rajusti yhtenä vuonna ja metsästys paisui näin laajaksi. Viime syksynä lupia oli 87.

Kun kahteen viikkoon ammutaan 134 karhua, se kertoo myös siitä, että karhuja on maakunnassa todella paljon. Metsästäjien arvio on, että kanta ei pienentynyt lainkaan, koska pentutuotto on samaa kokoa tai jopa suurempi.

Sekin pitää muistaa, että karhujahti on teknologian myötä kehittynyt erittäin tehokkaaksi. Karhukoirat ovat laadukkaita. Karhun mahdollisuudet metsästäjiä vastaan ovat heikentyneet selvästi.

Jahdissa on varsinkin alkupäivinä tuhansien jalkaparien kiimaa ja kilpajuoksua. Toistaiseksi tiedossa on kaksi poliisitutkintaa, toinen alkutietojen valossa törkeä, toinen aika viaton. Jos rikkeiden määrä pysyy tässä, jahti on ollut onnistunut.

Jos metsästäjien viestit vuosien varrella olisi otettu todesta, kantaa olisi verotettu tasaisemmin eikä tällaisia yhden vuoden veriorgioita olisi syntynyt.

Mikä on siedettävä määrä karhuja?

Olennainen kysymys lienee se mikä on sopiva määrä karhuja yhteen maakuntaan, tässä tapauksessa Pohjois-Karjalaan? Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Pohjois-Karjalassa asusti ennen jahtia 500–540 yli vuoden ikäistä karhua. Mikä on siedettävä määrä?

Karhu yleensä väistää ihmistä. Pentujen kanssa liikkuva emo on vaarallinen, jos se yllätetään. Maatalous on huventunut ja laitumilla ei ole juurikaan enää karjaa karhujen suihin. Pihattoon se ei taida vielä uskaltaa.

Mutta siitä huolimatta kaikkien suurpetojen aiheuttamat vahingot kotieläimille sekä poro- ja maataloudelle ovat valtakunnallisesti kasvaneet.

Mikä on siis se haitta tai pelko, jos karhuja olisi maakunnassa nykyistä enemmän? Kuka mittaa marjastajan, sienestäjän tai patikoijan pelon määrän?

Kun lupia on 137, tarkoittaa se noin joka neljännen karhun kaatamista Pohjois-Karjalassa.

Koko maan kannaksi arvioitiin noin 2200 nallea, joista reilut 1800 yli vuoden ikäisiä. Lupamäärä on kaikkiaan 355, ja jos ne kaikki käytetään, se tarkoittaa lyhyellä matematiikalla noin joka viidennen harvennusta.

Suurta kaatomäärää perusteltiin myös hirvikannalla

Pohjois-Karjalan suurta kaatomäärää perusteltiin myös sillä, että hirvikanta saataisiin kasvuun. Taimikkovahinkojen kanssa kamppailevat metsänomistajat ovat tästä kovasti eri mieltä. Entä hirvikolarit? Kysymyksiä on paljon.

Metsästyspolitiikka on valintoja, jossa punnitaan haittoja ja hyötyjä. Mutta tunteita siinä ei vielä punnita. Ennustan, että sekin päivä vielä tulee.

Maailma on mennyt sellaiseksi, että asiaperusteita tärkeämpää on usein se, miltä mikäkin touhu näyttää. Sitä kutsutaan myös sosiaaliseksi toimiluvaksi.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja